maanantai 18. maaliskuuta 2013

Miten uudistaisit Seurasaaren juhannusvalkeita?




Juhannusta Seurasaaren alueella on juhlittu pitkään. Museoviraston edeltäjä Suomen muinaistieteellinen toimikunta järjesti ensimmäiset viralliset Seurasaaren juhannusvalkeat 1954. Kahta vuotta myöhemmin eli 1956 juhlien järjestelyvastuu siirtyi tarkoitusta varten perustetulle Seurasaarisäätiölle.

Helsingin yliopiston kansatieteen professori Niilo Valonen perusti Seurasaarisäätiön Seurasaaren ulkomuseon tukijärjestöksi järjestämään juhannusjuhlia ja muita suomalaisen kansantaiteen esityksiä. Säätiön keskeisenä tehtävänä oli alusta alkaen tukea myös kansatieteellistä tutkimusta. Helsingin yliopiston kansatieteen sivuilta löytyvän lyhyen esittelyn mukaan "professori Valonen oivalsi urbanisoitumisesta lähtevät tieteenalan muutostarpeet ja otti ne opetuksessaan ja ohjauksessaan huomioon. Valonen hyödynsi taitavasti vaurastuvan Suomen mahdollisuuksia kanavoida rahoja talonpoikaiskultturia koskeviin laajoihin keruuhankkeisiin."

Valosen aikana säätiöllä oli helsinkiläisistä koottu oma edustajisto ja lukuisia aktiviisia toimintoja. Seurasaari eli kukoistuskautta 1950- ja 1960-luvuilla. Museoon siirrettiin uusia museorakennuksia ja saarella esitettiin jatkuvasti tanssia, musiikkia ja kansanoopperoita. Museo oli asiallisesti resursoitu ja juhannusvalkeat oli valtava tapahtuma. Kekkonen piti Seurasaarta silmällä.

Seurasaarisäätiön hallituksessa on alusta asti ollut Helsingin kaupungin, Helsingin yliopiston, Museovirastoston ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran edustus. Hallitusjäsenten osaaminen ja omistautuminen on vaihdellut suuresti. Helsingin kaupunki tukee säätiön toimintaa, mutta säätiön rahoitus on pitkälti omarahoitteista. Ohjelmatoiminnan on tuotettava voittoa, jotta henkilökunta saa palkkansa, säätiön vuokrat ja sähköt maksettua. Säätiön toimintaa ohjaavat säännöt ovat luettavissa tämän blogitekstin lopusta.

Kansatieteellisen tutkimuksen edellytykset parantuivat 1990-luvun alussa, kun merimies Emil Hietanen ja keittäjä Lempi Hietanen (os. Kovanen) testamenttasivat omaisuutensa Seurasaarisäätiölle. Pariskunnan elämäntarina on koskettava. Köyhistä oloista ensiksi kaupunkiin ja sieltä maailmalle lähtenyt, maailman meriä ja Etelä-Amerikan valtioita kolunnut merimies Emil Hietanen rakasti vaimonsa kanssa Seurasaarta. Keittäjä Lempi Hietanen piti huolta huushollista ja välillä epäonnistumisiin sortuneesta miehestä, säästi rahaa ja eli niukasti. Yhdessä he kokivat Seurasaaren maaseutumaiseksi ympäristöksi, paikaksi, jossa oli hyvä olla. Säästäväisen elämän päätteeksi pariskunta testamenttasi varansa Seurasaarisäätiölle käytettäväksi kansatieteelliseen tutkimustyöhön. Nykyisin hallinnollisesti säätiön yhteydessä toimiva, taloudellisesti ja juridisesti täysin itsenäinen Emil- ja Lempi Hietasen rahasto tukee kansatieteellistä tutkimustyötä vuosittain noin 20 000 eurolla. Rahaston varojen käytöstä päättää tieteellinen johtokunta ja varojen käyttö on tiukasti rajattu vain tieteelliseen käyttöön. Rahasto jakaa stipendejä kansatieteen opiskelijoille ja tutkijoille. Stipendien suuruutta on mahdollista tulevaisuudessa kasvattaa, koska säätiön pääoma on kasvanut tasaisesti.

Takaisin juhannukseen. Seurasaaren juhannusvalkeat ovat korostetun perinteinen, joidenkin mielestä jopa vanhoillinen tapahtuma. Juhannusvalkeisiin kuuluvat juhannuskokot, hääpari, perinteiset kansantanssit ja -musiikkiesitykset. Tanssiorkesteri soittaa juhlakentällä perinteisen rauhallisia säveliä. Tanssi on tyylikästä ja hillittyä. Juhlakentällä esitetään kesänäytelmä ja työnäytös. Seurasaaren sillan tuntumassa esiintyy tukkilaisia. Pääreitin varrella voi tehdä käsityöläisiltä ostoksia ja nähdä työnäytöksiä, lastenteatteria ja juhannustaikoja. Osa museotaloista on auki.

Juhannusvalkeat on suunnattu erityisesti koko perheelle sekä ulkomaisille turisteille. Alueella ei tarjoilla alkoholia eikä juopottelua sallita. Ruokatarjoilu on vaihdellut makkarasta muikkuihin, mutta yleensä on ollut tarjolla myös suomalaista perinneruokaa. Juhlien kävijämäärät ovat vaihdelleet 4000-8000 välillä. Aurinkoinen kesäsää on yleensä nostanut kävijämäärän ylös ja päinvastoin, sateella on koettu kävijäkato, joka puolestaan on rasittanut seuraavalla tilikaudella säätiön taloutta ja toimintaa.

Seurasaaren juhannusvalkeilla on kaksi houkutinta ja kliimaksia yli muiden:


1. Seurasaaren juhannushääpari


Seurasaaren juhannuspari vihitään Seurasaaren ulkomuseon tunnelmallisessa 1600-luvun Karunan kirkossa. Häätoimituksen jälkeen hääpari kulkee yleisön seassa kaustislaisen hääkatoksen alla, jota pitelevät parhaisiin pukeutuneet kansantanssijat. Kulkue päätyy Seurasaaren juhlakentälle ja hääpari tanssii häävalssinsa monituhatpäisen yleisön ympäröimänä. Tanssin lopuksi hääpari soudetaan juhlakentän viereisestä kokkorannasta kirkkoveneellä Seurasaaren pääkokon luo ja he sytyttävät pääkokon tuleen.

2. Seurasaaren juhannuskokot


Suomen juhannusta kuvaillaan tiedotusvälineissä usein kuvilla Seurasaaren pääkokosta. Seurasaaren pääkokosta on tullut kansallisen juhannusjuhlan symboli. Juhannusvalkeiden kokkojen suunnittelusta ja rakennustöistä on vastannut vuodesta 1975 lähtien liperiläinen, eläkkeellä oleva maanviljelijä Yrjö Aspiola. Hän rakentaa kokkoja usean miehen avustamana. Seurasaari on suomalaisen juhannuskokkotradition ylläpitäjä. Kansanperinteiden mukaisia kokkoja tehdään eri puolille saarta kymmenkunta: koivistolainen sankakokko ja vanhapiika, inkeriläinen rattaanpyöräkokko, virolaisia tynnyrikokkoja, uusmaalainen risukokko, oriveteläinen ristikkokokko, lasten havukokko, tukkilaisten pikkukokko sekä lautalla kelluva pääkokko, jonka latva nousee kymmenen metrin korkeuteen. Kokot sytytetään tietyssä järjestyksessä pienimmistä suurimpaan. Pääkokon sytyttämishetkellä monituhatpäinen yleisö hakeutuu Seurasaaren rannoille ihailemaan tulta. Kun kokko syttyy, kokkorannassa vanhojen naisten lauluryhmä esittää kauniita suomalaisia suvilauluja. Tunnelma on hyvin harras ja kaunis.

Juhannusvalkeiden ohjelma on vuosikymmenien ajan pysynyt samankaltaisena, perinteisenä ja konservatiivisena. Juhlien sisällön suunnittelusta ja toteutuksesta ovat vuosikymmenien ajan vastanneet samat arvostetut ja kunnioitetut kansanmusiikki- ja tanssipiireistä tulevat henkilöt. Käytännön tasolla juhannusvalkeita järjestää säätiön kaksi sihteeriä (toinen osa-aikaisena) yhdessä apuvoimien kanssa. Apuna juhannuksena on kymmeniä palkattuja ja vapaaehtoisia henkilöitä, liikuntajärjestöjä ja yhdistyksiä, järjestyksenvalvojia, tiepalvelumiehiä ja entisiä poliiseja. Ohjelmiston, liikenteen ja turvallisuuden järjestäminen on suuri urakka. Tuhansien kävijöiden viihdyttäminen teettää työtä ja maksaa.


HAASTEENA UUDISTAMINEN


Seurasaaren juhannusvalkeat ovat poikkeuksellisen kaunis ja miellyttävä tapahtuma. Traditioilla on sijansa. Perinteitä tulee kunnioittaa ja vaalia huolella. Ihmiskunnan historiassa elämällä ja perinteillä on kuitenkin ollut tapana myös uudistua eli varioitua ja rikastua, ja näin tulisi olla myös Seurasaaren juhannusvalkeiden kohdalla.

Seurasaarisäätiön hallituksen jäsenenä olen huolissani siitä, löytävätkö alle 50-vuotiaat suomalaiset tämän arvokkaan ja pieteetillä toteutetun juhannusjuhlan?  Ottavatko nuoremmat sukupolvet Seurasaaren juhannusvalkeat omakseen? Vai kokevatko he juhannusvalkeat vanhemman väen kuivana ja tylsänä kinkerinä? Torjuvatko he juhlat? Onko Seurasaaren juhannusvalkeista tullut perinteiden vanki, samanmielinen kyläjuhla? Kykeneekö yhteisö ja juhla enää uudistumaan?

Toisaalta, kun muu Suomi juhlii juhannusta railakkaasti ja jopa vaarallisesti, Seurasaaressa on voinut luottaa järjestelyiden turvallisuuteen ja toimivuuteen. Känniset räyhääjät eivät öykkäröi eivätkä nyrkit heilu. Rauhallisuudessa ja ennustettavuudessa on ehdottoman hyviä ja kannatettavia puolia. Ohjelmiston perheystävällisyys on arvokas traditio, josta on syytä pitää kiinni.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että juhannusvalkeita tulee uudistaa reippaasti uusien yleisöjen löytämiseksi ja juhlan identiteetin virkistämiseksi. Säilyäkseen juhannusvalkeiden tulee elää ajassa, uudistua ja voida hyvin. Olen ehdottanut seuraavia uudistuksia:
  1. Uusia esiintyjiä: nykykansanmusiikkia, monipuolisempia teatteriesityksiä
  2. Avataan juhannusvalkeat kaikille halukkaille esiintyjäryhmille, kunhan ohjelmaidea sopii sisällöllisesti  juhannusjuhlille ja on kustannuksiltaan kohtuullinen 
  3. Uusitaan ruokatarjoilu  ja catering - suomalainen juhannusruoka
  4. Järjestetään 50-luvun perinteiset  lavatanssit 
  5. Lasten juhannuskonsertti
  6. Maahanmuuttajien osallistaminen, paremmat englanninkieliset palvelut
Seurasaarisäätiön hallituksessa olemme pohtineet juhlien modernisointia ja erityisesti ruoka- ja juomatarjoilun uudistamista monesta eri näkökulmasta. Sopivaa catering-firmaa ei kuitenkaan ole löytynyt ja useat esiintyjät ovat kieltäytyneet muiden juhannuskiireiden vuoksi. Olen ehdottanut, että kesäravintolan yhteyteen pihamaalle perustettaisiin tanssilava ja juhla-alue nuoremmalle väelle, missä voisi esittää kiinnostavaa kesähenkistä livemusiikkia, tanssia ja muuta ohjelmaa. Uudistukset ovat edenneet hitaasti, mutta pieniä parannuksia on jo saatu aikaiseksi. Ensi kesänä 2014 juhlien musiikki nuorentuu jälleen hieman, kun alueelle saadaan Perinnearkku ry:n muusikoita. Luvassa on myös uudenlaista runolausuntaa ja uusi kesänäytelmä.

Lopuksi pyydän kaikkia juhannusvalkeiden uudistamisesta kiinnostuneita, niin kävijöitä kuin esiintyjiä, ottamaan rohkeasti yhteyttä Seurasaarisäätiön hallitusjäseniin ja säätiön sihteereihin. Lähettäkää ideoita ja ehdotuksia sähköpostilla tai soittakaa. Konkreettisia kirjallisia ohjelmatarjouksia ja palautetta käsitellään säännöllisesti Seurasaarisäätiön hallituksessa. Ehdotusten pohjalta tehdään tarvittaessa uusia linjauksia. Uudistusten käytännön toteutus riippuu resursseista, toimijoista ja henkilöistä sekä näiden asenteista. Pieni piristävä paine vakiintuneen kansanperinneväen suuntaan ei ole sekään pahitteeksi, jotta saadaan uusia ajatuksia ja toimia liikkeelle. Uskon, että Seurasaaren juhannusvalkeita on mahdollista uudistaa yhteistyössä, hyvässä hengessä.


SEURASAARISÄÄTIÖN SÄÄNNÖT

 

SEURASAARISÄÄTIÖ – FÖLISÖSTIFTELSEN SÄÄNNÖT

Säätiön nimi, kotipaikka ja tarkoitus

1 § Säätiön nimi on Seurasaarisäätiö – Fölisöstiftelsen ja kotipaikka Helsingin kaupunki.

2 § Säätiön tarkoituksena on Seurasaaren museotoiminnan tukeminen
1. tukemalla kansatieteellistä tutkimus- ja julkaisutoimintaa;
2. harjoittamalla suomalaisen kansantaiteen ja muun kansanperinteen tutkimusta ja tunnetuksi tekemistä;
3. järjestämällä kansanperinnettä ja suomalaisen kansankulttuurin ominaisluonnetta kuvaavia esityksiä ja toimintoja;
4. kehittämällä muuta Seurasaareen sopivaa kansaperinteeseen liittyvää toimintaa;
5. ylläpitämällä kokoelmia ja järjestämällä näyttelytoimintaa.
Tarvittaessa säätiö hankki toimintaansa varten asianomaisen viranomaisen luvan tai suos- tumuksen.

3 § Säätiön omaisuutena on
1. säädekirjassa mainittu peruspääoma viisisataa (500) nykymarkkaa sekä mitä siihen lahjoin testamentein tai säätiön edustajiston päätöksellä säätiön muista varoista saatetaan lisätä;
2. käyttövarat, so. peruspääoman tulot ja muu omaisuus, jonka säätiö myöhemmin laillisesti hankkii ja jota ei liitetä peruspääomaan.
Säätiön varat on sijoitettava tuloa tuottavasti ja turvatusti. Peruspääomaa saadaan käyttää säätiön tarkoituksiin vain hallituksen kokouksen päätöksellä, jos sitä on kannattanut vähintään viisi läsnä olevista jäsenistä.

4 § Säätiöllä on oikeus ottaa vastaan apurahoja, lahjoituksia ja testamentteja sekä muullakin laillisella tavalla hankkia varoja tarkoitustensa toteuttamiseksi.
Seurasaarisäätiöllä on oikeus harjoittaa museovieraita palvelevaa kahvila- ja kioskitoimintaa sekä ulkomuseoon ohjelmatoimintaan liittyvää julkaisujen ja esineiden myyntiä.
Säätiöllä voi olla erikoisrahastoja.

5 § Säätiön hallintoelimenä on säätiön hallitus.

Säätiön hallitus
6 § Säätiön asioita hoitaa ja säätiötä edustaa sen hallitus. hallitukseen kuuluu seitsemään (7) lokakuun loppuun mennessä valittua jäsentä, joista kolme (3) valitsee Helsingin kaupunginhallitus, kaksi 82) valitsee Museovirasto, yhden (1) valitsee Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos 7 kansatiede ja yhden (1) valitsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Hallituksen jäsenten toimikausi on kolme (3) kalenterivuotta. Jäsenistä on vuorovuosin kaksi (2), kaksi (2) ja kolme (3) erovuorossa.
Hallituksen asiana on mm.
1. valita itselleen keskuudestaan vuosittain puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa;
2. ottaa pääsihteeri, taloussihteeri ja muut toimihenkilöt;
3. vahvistaa pääsihteerin, taloussihteerin ja muiden toimihenkilöiden tehtävistä määräävä johtosääntö,
4. laatia seuraavan vuoden toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio huhtikuun loppuun mennessä;
5. laatia säätiön toimintakertomus ja tilinpäätös, antaa toimintakertomus ja tilit tilintarkastajien tarkastettavaksi;
6. toimittaa viimeistään huhtikuun 30. päivään mennessä Patentti- ja rekisterihallituk- selle, opetusministeriölle, Helsingin kulttuurien tutkimuksen laitokselle / kansatiede sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle jäljennökset säätiön toiminta- ja tilin- tarkastuskertomuksista, tilinpäätöksestä sekä tilinpäätöksen käsittelyä koskevasta hallituksen kokouksen pöytäkirjasta, Patentti- ja rekisterihallitukselle lisäksi jäljennökset taseen liitetiedoista ja tase-erittelyistä.

7 § Hallitus on päätösvaltainen, kun yli puolet jäsenistä on läsnä puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja mukaan luettuina. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaaleissa kui- tenkin arpa.
Hallituksen kokoukset

8 § Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan toimesta vähintään kolme (3) vuorokautta ennen kokousta annetulla suullisella tai kirjallisella kutsulla. Hallitus pitää kevätkokouksen helmikuun loppuun mennessä ja syyskokouksen lokakuun loppuun mennessä. Muita kokouksia hallitus pitää tarvittaessa.
Kevätkokouksessa
1. hyväksytään edellisen vuoden toimintakertomus;
2. hyväksytään edellisen vuoden tilinpäätös;
3. annetaan edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös tilintarkastajille tarkastet- tavaksi;
4. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.
Syyskokouksessa
1. todetaan hallituksen jäsenet seuraavaksi toimintavuodeksi;
2. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa seuraavaksi toiminta- vuodeksi;
3. todetaan tilintarkastajat, jotka on valittu tarkastamaan seuraavan vuoden tilejä ja hallintoa;
4. vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Tilintarkastajat
9 § Säätiölle valitaan lokakuun loppuun mennessä kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet tarkastamaan seuraavan vuoden tilejä ja hallintoa; toisen tilintarkastajan varamiehineen valitsee Helsingin kaupunginhallitus ja toisen tilintarkastajan varamiehineen Museovirasto; ainakin toisen tilintarkastajan ja hänen varamiehensä on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja.
Yleisiä määräyksiä

10 § Säätiön nimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja tai jompikumpi varapuheenjohtaja, kukin erikseen yhdessä pääsihteerin kanssa.

11 § Säätiön tilivuotena on kalenterivuosi.
Säätiön tilit ja toimintakertomus on jätettävä helmikuun loppuun mennessä tilintarkastajille, joiden on annettava kertomuksensa maaliskuun 15. päivään mennessä hallitukselle.

12 § Hallituksen jäsenille maksettavat kokouspalkkiot voivat olla enintään valtion komiteapalkkioiden mukaiset, tilintarkastajille maksetaan palkkiot laskun mukaan.

13 § Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä vain hallituksen kokouksessa. Yksityiskohtainen muutosehdotus on liitettävä kokouskutsuun. Muutosehdotus voi tulla hyväksy- tyksi ainoastaan, jos vähintään hallituksen viisi läsnä olevaa jäsentä on sitä kannattanut.
Sääntömuutoksille on haettava Patentti- ja rekisterihallituksen vahvistus. Säätiön lopettaminen toimitetaan samaa menettelytapaa noudattaen.

14 § Jos säätiö lopettaa toimintansa, sen jäljelle jääneet varat on käytettävä säätiön tarkoituksen toteuttamiseen sen mukaisesti kuin siitä hallituksen kokouksessa lähemmin päätetään.