lauantai 21. tammikuuta 2012

Sofiankadun katumuseo on korvaamaton

HS uutisoi 13.1. kaupunginmuseon luopuvan Sofiankadun katumuseon ylläpidosta eli kadulla sijaitsevasta vanhasta puhelinkopista, vesipostista, kylteistä ja osittain myös mukulakivetyksestä.
Päätöstä ei ole tehty kaupunginmuseon johtokunnassa. Luopumisen sijaan kaupunginmuseon johtokunta linjasi 30.3.2010 palveluverkkosuunnitelmasta seuraavasti: 
”Johtokunta hyväksyy taloudellisten syiden vuoksi sen, että Sofiankadun katumuseoon ei lähimmässä tulevaisuudessa ja museon suunnittelussa uhrata varoja. Johtokunta samalla kuitenkin katsoo, että Katumuseo mitä parhaiten sopii osaksi torikortteleiden elävöittämis- ja kehittämishanketta [..] Johtokunta toivoo, että jossakin vaiheessa, kun talous antaa sille myöten, Katumuseo voidaan palauttaa esittäväksi osaksi katukulttuurissa tapahtunutta muutosta”.
Viime vuonna (2011) Sofiankatu siirtyi hallinnollisesti rakennusviraston vastuulle. Yleisten töiden lautakunta  hylkäsi viime vuonna katusuunnitelman, jossa Sofiankatu olisi muutettu normaaliksi asfaltoiduksi keskustakorttelien kaduksi ja asia palautettiin uuteenvalmisteluun. Myöhemmin yleisten töiden lautakunta hyväksyi uuden katusuunnitelman, jossa katumuseo säilyi ennallaan kivetyksiä myöten. Hiljattain ytlk:n kokouksessa päätettiin selvittää vanhan vesikaivon palauttaminen kadulle. Rakennusvirastolle on myös toistuvasti esitetty toive kehittää Sofiankatua yhteistyössä kaupunginmuseon kanssa.

Sofiankadun historiallisesta elävöittämisestä ei tule luopua sen takia, että kuorma-autokuskit eivät osaa peruuttaa. Historiallisen kadunpätkän puhelinkopin, vesipostin, kylttien ja mukulakivetyksen ylläpitoon ja liikenteenohjaukseen luulisi löytyvän rakennusvirastosta ja kaupunginmuseosta keinoja ja varoja. Sofiankatuon yksi niitä harvoja paikkoja, missä voi havannoida millainen Helsinki oli ennen asfalttia ja autoja. Entisaikojen helsinkiläisten arvokasta kävelyä ja olemista, hevosvaunujen kolinaa ja kavioiden kopsetta, kahviloiden elämää, Tuomiokirkon kellojen kuminaa, kiireetöntä tunnelmaa. 

Samassa kokouksessa päätettiin säästösyistä luopua Kalevalankadulla sijainneesta Koulumuseosta, Tuomarinkylän Lastenmuseosta ja Vanhankaupunginlahden Voimalamuseosta. Oli lähellä ettei myös Tuomarinkylän kartanomuseota luovuttu. Onneksi Tuomarinkylän asukkaat heräsivät puolustamaan kulttuuriaarrettaan. Voimalamuseon pelastivat asukasaktiivit yhdessä Helsingin Energian ja Tekniikan museon kanssa.