Perinnekasvit piristävät Leppälän mökkiä

Seurasaaren ystävät ry ja Maatiainen ry ovat yhteisvoimin viljelleet suomalaisia perinnekasveja Seurasaaren Leppälän mökin palstalla keväästä 2010 lähtien. Kesällä 2012 mukaan liittyivät myös Uudenmaan martat ry:n puutarhamartat. Klikkaamalla tästä pääset katselemaan kuvia viime kesien talkoista.

Idea perinnekasvipalstan perustamisesta lähti museon entisiltä työntekijöiltä ja Maatiainen ry:n aktiiveilta. Palstaa on suunniteltu Seurasaareen jo 1980-luvulta lähtien, mutta erilaisten asenteellisten ja teknisten esteiden takia sen toteuttaminen viivästyi. Nyt kun vauhtiin on viimein päästy, perinnekasvipalstan vastaanotto on ollut innostunutta. Museon henkilökunta on kiittänyt kesällä kukkivasta ja hehkuvasta perinnekasvipalstasta. Museokävijät ovat kiinnostuneita palstasta, kasveista ja niiden historiasta.

Talkoissa 4.5.2013 muokattiin maata ja istutettiin mm. papua
Seurasaaren perinnekasvipalstalla on kolmen vuoden aikana kasvatettu vaihtelevalla menestyksellä perinteisiä maatiaislajikkeita kuten perunaa, härkäpapua, kauraa, kaskiruista, kaskinaurista, pellavaa ja sipulia. Palstan eteläpäädyssä on kasvatettu mm. Carl von Linnén kotipuutarhasta periytyviä yrttejä: isohirvenjuurta, lipstikkaa, palavarakkautta, lehtosinilatvaa ja myskimalvaa.

Suurin urakka palstan perustamisessa oli keväällä 2010 maanmuokkaus ja lannoittaminen, koska palstaa ei oltu annoitettu vuosikymmeniin. Palstalle haettiin kyyttöjenlantaa Ilmari Majurin navetasta Espoon Luukista. Palstaa kaivettiin ja ojitettin perinteisillä kuokilla ja lapioilla. Ensimmäisenä kahtena kesänä kasvoivat parhaiten härkäpapu, perunat, kaskinauris ja isohirvenjuuri. Pellava, kaura ja kaskiruis eivät menestyneet. Yrtit kasvoivat vaihtelevalla menestyksellä.

Viime kesänä 2012 palsta kasvoi aiempaa paremmin - kiitos ahkerien talkoolaisten ja hyvän suunnitelman. Keskikesän kukkaloisto oli poikkeuksellisen kaunista ja syksyllä saatiin jo kohtuullisen hyvä sato. Kasvukausi on päätetty Seurasaaren perinnekasvipäivään, milloin museolla järjestetään siemenmarkkinat ja pidetään perinnekasveihin liittyviä luentoja. Seurasaaressa satunnaisesti liikkuvat ulkoilijat ja turistit ovat olleet palstasta poikkeuksellisen kiinnostuneita. Kun palstalla on pidetty talkoita, paikalle on pysähtynyt kymmeniä ohikulkijoita ihastelemaan palstaa ja keskustelemaan kasveista. Ihmisillä on tarve osallistua ja jutella.

Kesällä 2013 on tarkoitus testata Savitaipaleelta tulevaa Lassen lanttua sekä perinteisiä suomalaisia ruokakasveja keräkaalia, punajuurta ja porkkanaa. Palstan viljelyjärjestystä uudistetaan huomioimalla auringonpaisteen suunta ja maaperän happamuus.


Maatiaislajit uhattuna  


Nuoremmat suomalaiset sukupolvet eivät tiedä, että arviolta 2/3 maailman perinteisistä viljelylajikkeista on hävinnyt sadassa vuodessa koneellisen ja teollisen ruokatuotannon myötä. Maailman kasvituotanto on 1900-luvulla kasvanut valtavaksi, tarkoin säännellyksi kansainväliseksi teolliseksi toimialaksi. Viljeltävien lajikkeiden määrä vähenee ja köyhtyy, lajikkeiden standardisointi yksipuolistaa lajikkeita ja vahingoittaa siementen jatkojalostamista.

Suomi on maailman ja myös EUn mittakaavassa myönteinen poikkeus. Täällä käytettävistä lajikkeista 70 prosenttia on edelleen kotimaisesti jalostettuja, vaikka siementen omistajana on yhä useammin ulkomainen yritys. Siemenkaupan kontrollia ei tulisi päästää valumaan ulkomaille. EU:n siemenlakien kiristyessä suuryritysten valta ruuan kasvatukseen, saatavuuteen ja hintaan kasvaa. Vaarana on lajien yksipuolistuminen ja siementen perimän katoaminen.

Alkuperäiset, kotikonstein pohjoiseen elinympäristöön jalostetut kasvi- ja eläinlajikkeet voivat hävitä sääntelyn jalkoihin. Kansainväliset suuryritykset yrittävät patentoida kaiken pellavasta vehnään ja kieltää ihmisten omatoimisen siemenkaupan. Englannissa siemenkauppa on virallisesti laitonta, Itävallassa rekisteröimättömien lajikkeiden siemeniä ei saisi myydä. Ranskassa suuret siemenyhtiöt ovat haastaneet perinnekasviyhdistyksiä siemenkaupasta toistuvasti oikeuteen. Taistelun keskeinen rintama on EU-parlamentissa, missä taistellaan siemenkaupan tulevaisuudesta.


Maatiaiskasvit ovat elävää kulttuuriperintöä


Siitä se lähtee toukokuussa 2013. Taustalla olkikuhilas. 
Niiden arvo on luonnon monimuotoisuudessa, geneettisessä potentiaalissa ja kulttuurihistoriassa. Maatiaislajikkeita ei ole jalostettu tieteellisesti, vaan ne ovat aikojen saatossa sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin ja kehittyneet luonnonvalinnan sekä viljelijöiden tekemisen jalostusvalintojen myötä. Suomalainen maataloustuotanto perustui 1900-luvun alkuun saakka maatiaislajikkeisiin. Maataloustuotannon tehostuminen ja kasvinjalostuksen kansainvälistyminen vähensivät viljelykasvien monimuotoisuutta, ja monet maatiaiskasvit lähes katosivat 1960-luvulle tultaessa.



Vastavoimana siemenkaupan standarsoimiselle ja tehomaatalouden negatiivisille vaikutuksille luomu- ja lähiruoan tuotanto ja suosio ovat Euroopassa jatkuvassa kasvussa. Niiden juuret ovat perinteisissä, terveellisiksi ja luonnollisiksi katsotuissa jalostus-, viljely- ja lannoitusmenetelmissä. Laajassa mittakaavassa perinnekasvien säilyttämisessä ja jalostamisessa on Suomessa kyse myös maan huoltovarmuudesta ja elintarviketurvallisuudesta. On viisasta yrittää säilyttää elinvoimaisina sellaisia kotoperäisiä kasvi- ja eläinlajeja, jotka varmuudella menestyvät ja kasvavat pohjoisen karuissa ja vaihtelevissa olosuhteissa.

Leppälän murun esittelykyltti Seurasaaressa
Maatiaiskasvien viljely Seurasaaren ulkomuseon Leppälän mökin murulla  tukee perinnekasvien esittelyä ja kulttuuriperinnön vaalimista myös osana museomiljöötä. Mäkitupalaisten asumista edustava Leppälän mökki on tuotu Seurasaareen Loimaalta, jossa pientä peltotilkkua tai kasvimaata kutsuttiin muruksi. Mäkitupalaisilla oli usein pihapiirissään pieni keittiöpuutarha - kuten nyt Seurasaaressakin. 



Suositut tekstit