keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Seurasaari Soi! -festivaali tarvitsee tukea



Seurasaaren museotaloissa on vuodesta 2007 lähtien järjestetty elokuussa laajamuotoinen, viikon kestävä kansanmusiikkifestivaali Seurasaari Soi!. Helsinkiläisyleisö, turistit ja kansanmusiikin ystävät ovat ottaneet festivaalin omakseen. Tunnelmalliset konsertit museotalojen interiööreissä ovat tarjonneet eri-ikäisille kävijöille hienoja elämyksiä. 

Seurasaari on uniikki konserttipaikka: neljän kilometrin päässä Helsingin keskustasta on erinomaisten kulkuyhteyksien äärellä tarjolla kymmeniä alkuperäisiä ja aitoja maalaistaloja, torppia, kartano ja kirkko. Talojen saleissa ja tuvissa voi esittää ja kuunnella kansanmusiikkia, ja siirtyä elämyksellisesti entisaikojen elämään.

Seurasaari Soi! -festivaali edustaa sitä, mitä Helsingin kaupungin matkailustrategiaan on kirjattu ja Seurasaareen on kaivattu: uusia korkeatasoisia ja vetovoimaisia, matalan kynnyksen kulttuuri- ja yleisötapahtumia kaiken ikäiselle yleisölle.

Festivaalin taustalla on kansanmusiikkikentän huippuammattilaisista koottu työryhmä: Sibelius-Akatemian kansanmusiikin tutkijoita ja muusikoita, sekä Helsingin, Turun ja Tampereen yliopiston etnomusikologian tutkijoita. 

Festivaalilla on alusta alkaen ollut myös valistuksellinen ja pedagoginen rooli: lapsille ja aikuisille on kerrottu suomalaisen ja suomensukuisten kansojen musiikkiperinteestä luentojen, työpajojen ja soivien opastuskierrosten keinoin. Lapsille on järjestetty myös leikki- ja laulutupia, soitinrakentamista ja lastenkonsertteja. 

Soivat opastuskierrokset ovat olleet festivaalin ehdoton yleisöhitti. Opastuskierroksella kansanmusiikki on sijoitettu historialliseen ympäristöönsä, eli museotalojen alkuperäiseen sijaintiin ja sitä ympäröivään kulttuuriperinteeseen, oppaan ja elävien esitysten johdattamana. Muusikot ja tutkijat ovat kertoneet suomalaisesta kansanmusiikkiperinteestä laulun, tanssin ja tarinoin. 

Seurasaaren museotaloissa tarinat heräävät hienosti henkiin ja tunnelma kierroksilla on ollut koskettava. Erityisesti iäkkämmät ihmiset ovat kokeneet vanhojen muistojen ja elämysten nousevan jälleen pintaan, ja lapset ovat ihmelleet entisaikojan tapoja sekä laulu- soittoesityksiä. 

Ensimmäisenä toimintavuonnaan Seurasaari Soi! sai Suomen kulttuurirahastolta tuntuvan apuraha. Sen turvin järjestettiin kahden festivaalivuoden rahoitus, osa-aikaisen tuottajan ja esiintyjien palkkiot, matka- ja välinekulut. Sen jälkeen tukea on saatu säätiöltä ja paljon on tehty myös vapaaehtoistyötä. Museovirasto ei ole kyennyt tukemaan festivaalia kuin pienillä kulukorvauksilla, palkkioihin ei valtion tuottavuusohjelman kurjistamalla MV:lla ole ollut varaa.

Erikoista festivaalin järjestämisessä - kuten muissakin Seurasaareen ehdotetuissa uusissa tapahtumissa - on viime vuosikymmeninä ollut liian usein se, että uudet ideat ja ehdotukset kohtaavat selkeää vastustusta. Seurasaaren iäkkäät kansanperinnetoimijat näkevät uuden uhkana omalle toiminnalleen ja pyrkivät vesittämään tai jarruttamaan uusia ohjelmaideoita.

Tätä samaa ajattelua on ilmennyt aiempina vuosina myös Seurasaarisäätiössä, jonka säännöt velvoittavat säätiötä toimimaan päinvastaisesti: tukemaan, innostamaan ja edesauttamaan uusien tapahtumien, ideoiden ja toimijoiden pääsyä Seurasaareen. Toimin itse nykyisin Seurasaarisäätiön hallituksessa ja toimin sen edestä, että säätiön asenne uusiin toimijoihin on avoin, avulias ja yhteistyökykyinen. Seurasaarisäätiön tehtävä on auttaa ja kannustaa Seurasaaren kehittämisessä ja uusien ideoiden esilletuonnissa ja toteuttamisessa.

Pidän myös valtakunnantasolla asenteellisena ongelmana sitä, että kansanperinnekentällä tuntuu edelleen vallitsevan monissa instituutioissa täydellinen pysähtyneisyyden ja uuden vastustamisen henki. Tällainen asennemaailma vie kansanperinteet ja kulttuuriperinnön lopullisesti hautaan. Vanhempien sukupolvien on sallittava nuorille täysivaltainen asema kansanperinnejärjestöissä sekä tuettava ja rohkaistava nuoria uudistamaan kansanperinteiden esittelyä. Kansanperinteet ovat aina eläneet ja uudistuneet ajassa, rohkeasti ja luovasti, perinteitä kunnioittaen. 

Toivottavasti kansanperinteitä ja -musiikkia tukevilla säätiöllä sekä Helsingin kulttuurikeskuksella ja Museovirastolla on jatkossa halua tukea tätä Helsingin hienointa, konseptiltaan uudenlaista kansanmusiikkifestivaalia. Asialla ovat kuitenkin maailman parhaat suomalaisen kansanmusiikin tutkijat ja muusikot.

Laulu- ja tanssituvissa sekä laulukulkueissa halukkaat ovat pääsevät osallistumaan musisointiin.