Seurasaaren yhteistyökuvioista

Seurasaaressa pyritään parantamaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä, joka on tavoitteena erittäin tärkeä. Suurin este yhteistyön ja vapaaehtoistoiminnan laajentamiselle on vuodesta 2001 lähtien, milloin itse aloitin Seurasaaren ulkomuseon kesäoppaana, ollut saaren eri toimijoiden kimurantit henkilösuhteet. Näissä on päästy eteenpäin, kun Mikko Teräsvirta aloitti ulkomuseon intendenttinä.

Luovuuden kukkimiselle ja yhteistyön onnistumiselle tärkeintä on ihmisten asenne; ollaanko ystävällisiä ja yhteistyökykyisiä, vai jotain muuta. Tämän asenteen uudet saareen tulevat toimijat nopeasti aistivat. Seurasaaressa haasteena on edelleen toimijoiden erillisyys ja vähäinen arkinen kohtaaminen. Kukin toimija museosta säätiöön ja kahviloista uimareihin ahertaa omassa poterossa.

Seurasaarisäätiö on alunperin perustettu yhteistyöelimeksi, mutta sen yhteistyötä vahvistava rooli on jäänyt vajaaksi. Seurasaaren ystävät ry on kansalaisyhdistys, joka toimii lähinnä ulkomuseon puitteissa. Joulupolku ry. järjestää Joulupolkua kerran vuodessa. Seurasaaren uimarit uivat talvikaudella uimalassa. Kahviloilla on omat yrittäjät ja omat kuviot. Luonnonsuojelijat tarkkailevat luontoa.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen asetti vuoden 2007 tienoilla Seurasaaren yhteistyöryhmän, joka koostuu kaupungin alueellisen suunnittelun, metsäluonnon ja puisto-osaston virkamiehistä, museon ja säätiön henkilöstöstä sekä Seurasaaren ystävistä ja Helsingin luonnonsuojelyhdistyksestä. Kulttuuritoimen edustajat eivät ole osallistuneet ryhmän kokouksiin. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa ja keskittyy rakennetun ympäristön ja puistoluonnon asioihin. Ohjelmapuolelta vastaava ryhmä puuttuu eikä saaren toimijat yleensä tiedä toistensa tekemisistä.

Uskon, että ratkaisuja olisi löydettävissä siten, että kokoontuisimme saaren toimijoiden kesken säännöllisesti keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja ideoimaan ohjelmatoimintaa ja tapahtumia. Kokoontumisiin voisi varata aikaa myös koulutuksille, esitelmille ja yhteistyötahojen puheenvuoroille. Järjestävänä tahona voisi toimia Seurasaarisäätiö.

Tärkeää olisi saada Seurasaareen teknisesti riittävän hyvin varusteltu katettu esiintymislava. Sen avulla voisi järjestää uudenlaista ohjelmatoimintaa. Perinnelavan piirustukset, sijoitus ja rahoitus olivat jo lähellä varmistumista vuoden 2006 vaiheilla, mutta vuoden 2008 taantuma vaikutti kaupungin budjettiin siten, että hanke peruttiin. Samoihin aikoihin Seurasaaren uimalaan oli tarkoitus rakentaa myös julkinen sauna, ja senkin piirustukset olivat valmiina, kunnes hanke peruttiin.

Suuri haaste saaren ohjelmatoiminnalle on myös ulkomuseon pieni budjetti, joka johtuu Museoviraston rahoitustilanteesta. Vastaavilla eurooppalaisilla ulkomuseoilla on usein kymmenkertainen ohjelmabudjetti ja henkilökunta. Tukholmassa Skansenilla kesätyöntekijöitä on satoja. Seurasaaressa museolla on töissä intendentti, kolme kirvesmieskonservoijaa ja parikymmentä kesäopasta. Kaikki tekevät erinomaisen tärkeää ja hyvää työtä. Ulkomuseon ohjelmatarjonta on kehittynyt ja monipuolistunut viime vuosina hämmästyttävän hyvin. Museo tekee pienillä resursseilla huikeaa työtä.

Me Seurasaaren ystävissä autamme tapahtumissa ja yhteistyössä mahdollisuuksien mukaan, mutta jäsenmäärä on rajattu ja aktiiveja vähän. Yhteistyön parantuminen edellyttää Seurasaaren toimijoilta aitoa kiinnostusta ja kohtaamista. Yhdessä, avoimesti ja ystävällisesti kaikki sujuu paremmin.