Seurasaaren syysuutisia

Seurasaarityöryhmä on kaupunginjohtaja Jussi Pajusen 2008 perustama virastojen ja Seurasaaren toimijoiden yhteistyöelin, joka kokoontuu  kaksi kertaa vuodessa. Seuraavassa on Seurasaaren ystävät ry:n hallitusjäsenen muistiinpanoja 21.10. kokouksesta. 

Seurasaareen rakennetaan uusi viemäriverkko ja sen mukana Soneran valokuitu tammikuusta 2015 alkaen. Samalla Seurasaareen saadaan Jusupoffin tallin läheisyyteen uusi ympärivuotinen vesi-wc. Sonera parantaa saaren kännykkäkuuluvuutta rakentamalla uuden tukiaseman, kunhan valokuitu on asennettu.

Seurasaaren ulkomuseon Iisalmen pappilaan tulee kauppa ja kahvila, kunhan ns. Hiltusen kivitalon toimistotilojen remontti saadaan viimeisteltyä. Museoviraston kiinteistöjä siirretään Senaatti-kiinteistön omistukseen. Kesällä 2015 Selkämän savolaistalo pysyy suljettuna kustannussyistä.

Ulkomuseon konsertointikeskus saa uuden konservaattorin viran, mikä on Seurasaaren ulkomuseon rakennusten tulevaisuuden kannalta erinomainen uutinen. Florinin huvimaja siirretään Leppälän perinnekasvipalstan yläpuolelle rinteeseen. Palstan reunalle rakennetaan riukuaita yhteistyössä ystäväyhdistyksen ja konservoijien kanssa.

Luontouutisia. Seurasaaren luonnossa on suurehko supikoirakanta, jota pyritään rajoittamaan pyydyksillä. Saaren rannat ovat rehevöityneet, mutta jatkotoimenpiteistä ei sovittu. Seurasaarisäätiön pihalla kesällä 2014 sijainnut mehiläispesä tuotti hunajaa 30 kg. Saaressa olisi tilaa useammille mehiläispesille.

Seurasaaren eteläkärjessä sijaisevan ns. Isännäntalon biologinen museohuone on kesällä 2014 konservoitu Gerda ja Salomo Wuorion säätiön, Helsingin kaupungin kiinteistöviraston, Ely-keskuksen ja Seurasaarisäätiön tuella. Toivottavasti upea yläkerta saadaan yleisölle avoimeksi kesällä 2015.

Meilahden huvila-alueelle laaditaan uutta kaavaa, missä on tarkoitus määritellä alueen luontoarvoja, täydennys- ja uudisrakentamista, huvila-alueen suunnittelua sekä uudistaa Seurasaaren pysäköintialuetta. Kaavassa linjataan myös uusia polkuja ja oikaistaan mm. Seurasaarentietä. Maila Talvion puisto laajenee ja taidemuseon tontin yläosaan rakennetaan uudisrakennus. Kaavasta on antanut lausuntonsa mm. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys.

Seurasaaren ystävät ry:n näkökulmasta on tärkeintä kehittää pyöräilijöiden ja kävelijöiden reittejä, rakentaa uudisrakennushankkeet Paciuksenkadun suunnalle, suojella arvokkaita luontokohteita ja huviloita. Taidemuseon tontin yläreunaan rakennettavan uudisrakennuksen tulee sopia ympäristöönsä. Huviloiden tonteilla on toki tilaa uudisrakennuksille, mutta ne tulee toteuttaa ympäristöön sopiviksi. Ylipäätänsä on hienoa, että Meilahden huvila-alueelle laaditaan kaavaa, koska sille on tarve alueen tulevaisuuden selkeyttämiseksi. Arkkitehti Leena Makkosen laatima kaavasuunnitelma tulee seuraavan kerran esittelyyn mahdollisesti joulukuussa 2014.

Seurasaarisäätiön hallitus kokousti hiljattain. Asialistalla oli alustava talousarvio ja toimintasuunnitelma vuosille 2015 ja 2016. Suuria muutoksia ei ole tulossa, mutta säätiö keskittyy aiempaa enemmän juhannukseen ja Juhannusvalkeiden järjestämiseeen. Käynnissä on myös suunnittelukilpailu  urbaanin  juhannussalon  toteuttamiseksi, jonka voittajan valitsee sisustusarkkitehti ja kuvanveistäjä Stefan Lindfors. Kilpailuun voi jättää ehdotuksensa 30.12.2014 asti. Voittaja saa 1200 euroa.

Säätiön toiminta oli vuonna 2014 virkeää ja monipuolista, mutta kannan huolta säätiön rahoituspohjan lisäksi siitä, kykeneekö säätiö edlleen olemaan aktiivinen ja myönteinen tukija myös Seurasaaren muille tapahtumille, kuten Seurasaari Soi! -festivaalille ja Seurasaaren Joulupolulle. Seurasaareen esitetään taiteiijoiden ja ryhmien toimesta toistuvasti uusia kiinnostavia kulttuuritapahtumia, joiden tietynlaisen "portinvartijan" roolin Seurasaarisäätiö on ottanut ilman, että sillä todellisuudessa on mitään viranomaistehtävää tai roolia.

Seurasaari on täysin vapaa alue erilaisille kulttuuriryhmille tulla ja toteuttaa erilaisia hankkeita, kunhan mahdolliset viranomaisluvat kaupungin puolelta ja esiintymisluvat museoalueella ovat kunnossa. Itse toivon, että Seurasaari nimenomaan houkuttelisi uusia kulttuuritapahtumia niin teatterin, musiikin kuin kuvataiteiden saralta. Näiden tapahtumien rohkaisijana ja rakentajana Seurasaarisäätiö voisi toimia nykyistä joustavammin ja tehokkaammin. Tähän tarvitaan toki rahaa. Hieno uutinen säätiön osalta on, että Hietasen säätiön omistama toimistohuoneisto Viipurinkadulla muunnetaan yliopiston kansatieteen tutkijoiden ja opiskelijoiden residenssiksi, johon voi jatkossa anoa 3-4 tutkijaa kerrallaan vuokralaiseksi. 

Kesällä Seurasaaressa sattuu ja tapahtuu

Kesä on Seurasaaren vauhdikkain vuodenaika. Saari on vihreä, elävä ja kuvankaunis. Ulkomuseon ja Seurasaarisäätiön ohjelmatarjonta on vilkasta. Saarella liikkuu runsain määrin turisteja, museokävijöitä, ulkoilijoita ja uimareita. Seurasaaren kesäravintola on auki, kuten myös museokahvila Antin kaffeliiteri ja Kahvila Mieritz. Seurasaaren perinteinen, upean uniikki, ja naturistien suosima kesäuimala on avoinna kaikille uimareille keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Uimarannoilla riittää myös väkeä.

Seurasaaren tunnetuin kesäjuhla on itseoikeutetusti Juhannusvalkeat, joka vietti tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa. Juhannusvalkeiden rinnalle on noussut lukuisia uusia tapahtumia.

Käsityöpäivillä ja Matleenan markkinoilla 19.-20.7. esitellään erilaisia käsityötekniikoita työnäytöksissä ja -pajoissa. Myynnissä on käsitöitä ja paikalla on Turun Luostarinmäen käsityöläismuseon ystävien Kultaisen Omenan Kilta ry. Seurasaaren siltakioskilla on tänä kesänä myös käsityöläisten pop up -kioski, missä joka viikko uusi käsityöläinen myy ja esittelee tuotteitaan.

Seurasaari Soi! valtaa museotalot elokuussa 3.-24.8. Professori Anna-Kaisa Liedeksen ja Sibelius-Akatemian opiskelijoiden ja tutkijoiden perustaman festivaalin ohjelmistossa on vanhaa ja uudempaa kansanmusiikkia. Konserttipaikat eli Seurasaaren museotalojen interiöörit ovat akustisesti aitoja ja vaikuttavia. Kannattaa tulla itse paikan päälle kuuntelemaan ja kokemaan museotalojen taianomainen tunnelma. Festivaalin ohjelman löydät täältä.

Seurasaaren kesänäytelmä on ulkomuseon kesäohjelman huipentuma. Vuoden 2014 kesänäytelmä Myllyn viemää kertoo suurista tunteista ja hauskoista sattumuksista historiallisen myllyn miljöössä. Mystinen mylly kujeilevine asukkaineen ei olekaan täysin sitä mitä silmä antaa ymmärtää. Mylläri kauniine tyttärineen ja kilpailevine oppipoikineen on varsinaisen pyörityksen edessä. Esitykset Mamsellimyllyllä 16. - 17.8., Taiteiden yönä 21.8. ja 23. - 24.8.

Kesänäytelmän käsikirjoittavat, suunnittelevat ja toteuttavat alusta asti vapaaehtoiset, joilla on joko taustaa Seurasaaren museon kesäoppaina tai muuten vain lämmin suhde Seurasaareen. Kesänäytelmissä on kasvanut jo lukuisia nuoria teatterinharrastajia, joista jotkut ovat jääneet pysyvästi alalle. Yksi heistä on Elina Lajunen, jonka käsikirjoittaman Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika -nukketeatteriesityksen voi nähdä 23.-27.7. Kahiluodon kartanon kuistilla. Lajusen dramatisoimassa näytelmässä Volter Kilven klassikkoromaanin keskeiset tapahtumat ja hahmot saavat modernin hauskan tulkinnan.


Kesän kohokohtiin kuuluu myös hetki, jolloin kesälampaat saapuvat Seurasaareen. Tänä kesänä Ohama, Ruti, Savisaar ja Sulo tulivat Pernajasta asti ilahduttamaan kaikenikäisiä Seurasaaren kävijöitä. 

Erityismaininnan ansaitsee myös Seurasaarisäätiön elo-syyskuussa järjestämä Naisten elämää Studia Seurasaari -luentosarja, jonka teemana on naisen elämänkaareen liittyvät perinteiset tavat. Esitelmät pidetään Seurasaaren museotaloissa keskiviikkoisin 30.7. - 20.9.

13.8. Hallan pirtti. MuT Hilkka-Liisa Vuori: Kätilölaulu ja synnytyksen helpottaminen
20.8. klo 17 Pertinotsan edusta. FT Ildikó Lehtinen: Häiden vietto Karjalan runomailla

27.8. Ivarsin sali. FT Tenka Issakainen: Taikuus naisen voimavarana

3.9. Karjalaiset aitat. FT Kaarina Koski: Karsikkopuut ja kuolinoljet

20.9. Kalevalakehto. Susanna Aarnio ja Suur-Helsingin Kalevalaiset Naiset ry: Naisten voimapaikat (Huom. Lauantaina)

Syyskuussa 14.9. Seurasaarisäätiö järjestään yhdessä Talonpoikaissäätiön, Seurasaaren ystävien, Sommelo ry:n ja Seurasaaren ulkomuseon kanssa perinteisen suomalaisen sadonkorjuujuhlan nimellä  Seurasaaren Kekri! Seurasaari on erinomainen ympäristö elävöittämäään tätä olennaista, mutta valitettavan laajalti unohdettua suomalaista vuotuisjuhlaa.

"Kekri, keyri, köyri tai köyry oli talonpoikaiskulttuurissa maataloustöiden päätösjuhla ja sadonkorjuujuhla, jota vietettiin vuosittain loka-marraskuun vaihteessa. Karja oli tuotu sisätiloihin, jyvät kuljetettu laariin, juurekset kuoppaan ja syysteurastuksetkin tehty. Uuden sadon antimet kokosivat talon väen yhteen notkuvien pöytien äärelle. Kerrottiin tarinoita ja tehtiin taikoja. Palkollisväki, rengit ja piiat, viettivät runtuviikkoaan ja vaihtoivat taloa pestuumarkkinoilla. Menoihin liittyi erilaisia riittejä ja seremonioita, mm. kekripukit ja köyrimöröt kiersivät taloissa antimia kerjäämässä. Pakanallinen kekri ja kristillinen pyhimysoppi sulautuivat yhteen Halloweenissä, joka rantautui irlantilaisten maahanmuuttajien mukana ensin Amerikkaan ja myöhemmin takaisin Eurooppaan, osin Suomeenkin."

Tervetuloa nauttimaan, viihtymään ja sivistymään Seurasaaren kesään!

Hyviä uutisia vesihuollosta

Vuosien odotuksen jälkeen Seurasaaren vesiongelmiin on vihdoin saatu ratkaisu.

Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunta päätti 15.4.2014 kokouksessa hyväksyä Seurasaaren kunnallistekniikan yleissuunnitelman nrot VIO 5609/1 – 5609/11.  Lisäksi yleisten töiden lautakunta päätti antaa työluvan Seurasaaren kunnallistekniikan rakentamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Seurasaaren vesijohtoverkko saadaan vihdoin asialliseen kuntoon.

Yleisten töiden lautakunnan päätökset 15.4.2014

"Suunnitelma käsittää Seurasaaren vesihuollon kokonaisvaltaisen uudistamisen mukaan lukien asemakaavassa esitetty lisärakentaminen, kuten uusi yleisökäymälä saaren keskiosalle sekä perinnenäyttämö. Lisäksi suunnitelmaan sisältyy meren alittavan paineviemärin uusiminen."

"Seurasaaren vesijohto- ja viemärijärjestelmä on suunniteltu rakennettavaksi vuosina 2014 – 2015. Rakennusvirasto ja HSY uusivat paineviemärin mantereelle yhteistyössä jo keväällä 2014. Osapuolten kustannusjaoksi on alustavasti sovittu 50 % / 50 %. Uusittu paineviemäri jätevedenpumppaamoineen siirretään HSY:n omistukseen ja yläpitoon. Näin menetellen Seurasaari liitetään myös viemäröinnin osalta HSY:n toiminta-alueeseen." 

HSYn mukaantulo on erinomainen uutinen, koska sillä on tarvittava osaaminen Seurasaaren kaltaisen, vesihuollon kannalta melko poikkeuksellisen saaren vesijohtoverkon ylläpidosta. Vesijohtoverkon uusiminen turvaa puhtaan juoma- ja pesuveden jatkossa kaikille Seurasaaren käyttäjille ja kävijöille. Uudistus helpottaa etenkin ulkomuseon, konservointikeskuksen, säätiön, kahviloiden ja ravintolan työntekijöiden arkea ja elämää. 

Tänään 22.4. Seurasaareen saatiin myös muita hyviä uutisia. Lähipäivinä saaren Seurasaaren polkujen varrelle pystytetään kymmeniä uusia tyylikkäitä penkkejä, jotka kiinnitetään tukevasti betonijalustaan.

Seurasaaren kännykkäkuuluvuuteen on toivottavasti tulossa parannuksia. Seurasaarisäätiö laatii Viestintävirastolle toimenpidepyynnön Seurasaaren kännykkäverkon yleisöpalveluvelvoitteen turvaamisesta. Kännykkäverkossa on edelleen merkittäviä katveita eikä 3G -verkko toimi kunnolla. Tämä estää mobiilipohjaisten sovellusten kehittämisen Seurasaaren ulkomuseon alueelle. Verkon kuormittuessa kännykkäverkko ei toimi kunnolla, mikä on myös turvallisuuskysymys. Seurasaareen tulisikin pikaisesti saada oma tukiasema, joka takaa kuuluvuuden saaren kaikkiin kolkkiin. 

Lopuksi pari kuvaa pääsiäiskokon rakennustalkoista ja pääsiäiskokon poltosta. Lankalauantain 19.4. pääsiäiskokot vetivät Seurasaareen kolmen tunnin aikana 3560 kävijää. Luku on tarkka, koska olin itse kävijämäärää sillankorvalla laskemassa. Kokon rakensivat Helsingin Keskipohjalaiset ry:n ikivireät aktiivit, joiden seurassa oli mukavaa. On aina liikuttava nähdä ja tutustua ihmisiin, jotka ovat ylpeitä juuristaan ja haluavat välittää perinteitään eteenpäin. Pääsiäiskokot jos mitkä ovat osa pohjalaista pääsiäisperinnettä.  

Satumaisen hieno Joulupolku

Seurasaaren Joulupolku järjestettiin 18. kertaa viime sunnuntaina 15.12.2013. Tapahtumalla on siis jo pitkähköt perinteet pääkaupunkiseudun suurimpana epäkaupallisena joulutapahtumana. Epäkaupallisuuden ja aidon vanhanajan joulutunnelman toteuttaminen on tapahtuman keskeinen tavoite. Se tarkoittaa turhan markkinakrääsän, mainonnan, myynnin sekä tyylittömien ohjelmanumeroiden ja visuaalisten ratkaisujen rajoittamista tai kieltämistä. Tässä on myös tapahtuman vetovoiman salaisuus. Seurasaaren Joulupolku on aidosti erilainen, tunnelmallinen, lämmin ja pyyteetön joulutapahtuma.

Lucia-neito seurueineen esiintyy Karunan kirkon portailla. 

Tänä vuonna Joulupolku nousi jälleen uudelle tasolle. Lucia-neidon saapuminen Karunan kirkolle ratsupoliisisaattueessa nosti tunnelman korkealle. Kun Lucia-neito seurueineen lauloi joululauluja Karunan kirkon portailla, huomasin ihmisten liikuttuvan. Karun kauniissa ympäristössä ja tunnelmassa oli jotain poikkeuksellisen lämmintä ja aitoa. Samalla myös Tampereella kovia kokenut hevonen palasi töihin ystävällisessä ympäristössä.

Toinen upea uutuus Joulupolulla oli Wanhan Waruswäen esiintyminen Antin talon salissa. 1700-luvun rahwaan pukuihin pukeutunut elävöittämisryhmä esitti lauluja, syöpötteli joulupöydässä, musisoi ja tanssi pitkin salia. Tunnelma oli satumainen. En muista nähneeni vastaavaa suomalaisessa museossa aiemmin. Esityksen sadunomaisuus korostui, kun warusväen esitystä sai seurata Antin talon ikkunoista kurkkimalla. Tässä toteutui joulusatuihin perinteisesti liittyvä tonttujen kurkistelu. Nyt oli mahdollista kurkistella 1700-luvun "kaupunkilaistonttujen" eli Wanhan Warusväen joulupuuhia.

Martat ripustivat kaulaliinoja Seurasaaren puihin. 

Kolmantena, kertakaikkisen sympaattisena ja myös työläimpänä uutuuteena Joulupolulla 2013 lanseerattiin Uudenmaan Marttojen kaulaliinatempaus. Martat kutoivat yli 250 villaista kaulaliinaa, joila merkittiin ja koristeltiin joulupolun reitti. Martat ripustivat kaulaliinat itse Seurasaaren puihin. Kaulaliinojen luoma vaikutelma oli hulvattoman hauska ja värikäs.

Hienon osansa Joulupolulle toi jälleen myös tapahtuman suojelija Jenni Haukio. Hän toi mukanaan lauluryhmän, joka esitti kauniita joululauluja Seurasaaren juhlakentällä. Arvostan erityisesti Haukion puheessaan jälleen mainitsemaa kiitosta tapahtuman vapaaehtoisille järjestäjlle. Seurasaaren Joulupolku kun todella järjestetään alusta loppuun täysin vapaaehtoisesti eri yhdistysten ja järjestöjen yhteistyönä. Tapahtumassa vierailevat aikuiset eivät ehkä tätä aina ymmärrä, vaikka palaute olikin jälleen myönteistä ja kiitollista. Vapaaehtoisella yhteistyöllä joulunajasta ja miksei myös koko Suomesta on mahdollista rakentaa hetkittäin yhtä inhimillinen, lämmin ja myönteinen kuin Seurasaaren Joulupolusta.

Marttojen kaulaliinat kuivuvat ensi Joulupolkua varten

Olkipukit kuivumassa

PS lisää Joulupolun kuvia täällä ja tapahtuman facebook-ryhmässä

Tuomarikylän kartanomuseon sulkeminen on häpeä

Lisää kuvia -> http://picasaweb.google.com/miika.lauriala/TuomarikylanKartanomuseoSuljettu17112013

Helsingin kaupunginmuseon johtokunta päätti sulkea Tuomarinkylän kartanomuseon 21.5.2013 pidetyssä kokouksessa (kts. kohta 6, sivu 10). Sulkemista perustellaan kartanomuseon sulkemisesta koituvilla säästöillä sekä kuluilla, jotka syntyvät kaupunginmuseon näyttely- ja toimistotilojen muutosta Sofiankadulta ns. Elefantti-kortteliin

Tuomarinkylän kartano on viimeinen yleisölle täysin avoin kaupunginmuseon ylläpitämä kartanomuseo koko pääkaupunkiseudulla. Kaupunginmuseon lisäksi Tuomarinkylän kartanoalueella on useita aktiivisia ja vireitä toimijoita: ratsastustalli, kauppa, seppä, asukasyhdistyksiä, ravintoloitsija ja Vantaanjoen ulkoiluyrittäjiä. Tuomarinkylän kartanomuseo on ehjä kokonaisuus ja aluetta ympäröivät viljellyt pellot ja Vantaanjoki. Olosuhteet ja ympäristö historian ja kulttuuriperinnön elävöittämiselle ovat erinomaiset.

Kaupunginmuseon pienet museokohteet on viimeisen viiden vuoden aikana suljettu yksi kerrallaan, vaikka museon resurssit ovat suomalaisessa museokentässä ylivertaiset (budjetti 7,5 milj.€ ja vakituista henkilöstöä lähes 100). Elefantti-kortteliin muutosta ja kokoelmien uudelleenjärjestelystä syntyy toki kuluja, mutta museoita jatkuvasti suljettaessa esille nousee yhtä muuttoa olennaisempi museopoliittinen kysymys: Ovatko kaupunginmuseot olemassa asiantuntijoita vai museokävijöitä varten, vaiko kenties molempia? Voiko museon kokoelmia ja kaupungin historiaa esitellä ilman museotiloja?

Onko kaupunginmuseoissa mahdollista tuottaa ohjelmaa ja tapahtumia ilman moniportaista kankeaa byrokratiaa? Onko yhteistyö yhdistysten, yritysten ja järjestöjen kanssa ikävä velvollisuus vaiko myönteinen mahdollisuus? Estääkö suomalaisen museokentän asennemaailma ja historiallinen toimintakulttuuri uudistusten ja kiinnostavien yhteistyömuotojen toteutumista?

Museoammattilaisia työllistäviä seminaareja, selvityksiä, kokouksia ja aivoriihiä Suomessa riittää, mutta jos niiden johtopäätös on sulkea ja myydä loputkin museokiinteistöt, olen valmis siirtämään museot yhdistysten ja vapaaehtoisten hoidettavaksi. Parempi elävä museo kuin lauma keskenään jorisevia asiantuntijoita.

Tuomarinkylän merkitys on sen helsinkiläisten elämää rikastavassa, kulttuurihistoriaa elävöittävässä ja historiaa todeksi tekevässä autenttisessa ympäristössä. Jos toiminta ja näyttelytoiminta on taantunut, ei se johdu museokiinteistön kaukaisuudesta vaan resurssien kohdistamisesta. Tässä myös museon johtokunnan tulisi katsoa peiliin. Sen vastuu on pohtia uusia toimintamalleja ja kritisoida tarvittaessa myös museojohtoa. Hyssyttely ja esityslistojen viime tingassa pläräily ei edistä kaupunginmuseon toimintaa tai tulevaisuutta, varsinkaan, kun merkittävä osa johtokunnan jäsenistä ei itse vieraile lakkautettavissa museoissa.

Internetiin ja Elefantti-kortteliin voi upota ihmettelemään virtuaalimaailmoja, mutta ne eivät korvaa aitoa kartanoa pihoineen, ravintoloineen, ratsastustalleineen, peltoineen. Tuomarinkylän kartanon pihalla tuoksuu hevonkukku, pihalla voi kiivetä puuhun, pellolla voi leikkiä 1700-luvun sotaa, kartanon huoneissa voi järjestää tanssiaisia ja naamiaisia. Museossa on järjestetty erilaisia lastentapahtumia ja historiallista elävöittämistä tähänkin asti, mutta nyt hieno perinne katkeaa. Toivon, että Tuomarinkylän alueen toimijat pohtivat ja esittävät kaupungille erilaisia jatkosuunitelmia, missä kartano säilyy avoimena ja elävänä osana Tuomarinkylän kokonaisuutta.

Ihmettelen myös valtakunnan tason laiminlyöntejä vanhojen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelussa ja säilyttämisessä. Elias Lönnrotin, Pehr Evind Svinhufvudin ja Johan Ludvig Runebergin kotimuseoiden tulevaisuus on epävarma, koska niiden hoitoon ja ylläpitoon ei tahdo löytyä enää rahoitusta. Museovirasto on luopumassa myös Myllymäen torpasta Nummi-Pusulassa, vaikka kyseessä on ainutkertaisen upea torppakokonaisuus autenttisine ympäristöineen ja metsineen. Mitä kansankunnan henkisestä tilasta kertoo se, että suomen kielen ja itsenäisyyden merkkihenkilöiden, niin torppareiden kuin runebergien, aineellista perintöä ei enää vaalita ja kunnioiteta? Riitääkö kaiken siirtäminen internetin ihmemaahan, vai onko vanhoilla rakennuksilla ja ympäristöillä vielä arvoa?

Helsingissä Aino Actén huvila ja Tomtebon huvila Tamminiemen naapurissa rapistuvat, vaikka rakennuksiin on tarjolla useita aktiivisia kulttuuritoimijoita. Helsingin budjetista pitäisi löytyä murusia myös kulttuuriperinnön elävöittämiseen ja vanhojen rakennuksien kunnostamiseen. Vanhat rakennukset ja niiden ympäristöt ovat meidän kaikkien yhteistä, elävää, inspiroivaa ja virikkeellistä historiaa, jos niin vain halutaan ja osataan.

Lisää kuvia..

Tuomarikylän kartanomuseo (suljettu 17.11.2013)

Perinnekasvit piristävät Leppälän mökkiä

Seurasaaren ystävät ry ja Maatiainen ry ovat yhteisvoimin viljelleet suomalaisia perinnekasveja Seurasaaren Leppälän mökin palstalla keväästä 2010 lähtien. Kesällä 2012 mukaan liittyivät myös Uudenmaan martat ry:n puutarhamartat. Klikkaamalla tästä pääset katselemaan kuvia viime kesien talkoista.

Idea perinnekasvipalstan perustamisesta lähti museon entisiltä työntekijöiltä ja Maatiainen ry:n aktiiveilta. Palstaa on suunniteltu Seurasaareen jo 1980-luvulta lähtien, mutta erilaisten asenteellisten ja teknisten esteiden takia sen toteuttaminen viivästyi. Nyt kun vauhtiin on viimein päästy, perinnekasvipalstan vastaanotto on ollut innostunutta. Museon henkilökunta on kiittänyt kesällä kukkivasta ja hehkuvasta perinnekasvipalstasta. Museokävijät ovat kiinnostuneita palstasta, kasveista ja niiden historiasta.

Talkoissa 4.5.2013 muokattiin maata ja istutettiin mm. papua

Seurasaaren perinnekasvipalstalla on kolmen vuoden aikana kasvatettu vaihtelevalla menestyksellä perinteisiä maatiaislajikkeita kuten perunaa, härkäpapua, kauraa, kaskiruista, kaskinaurista, pellavaa ja sipulia. Palstan eteläpäädyssä on kasvatettu mm. Carl von Linnén kotipuutarhasta periytyviä yrttejä: isohirvenjuurta, lipstikkaa, palavarakkautta, lehtosinilatvaa ja myskimalvaa.

Suurin urakka palstan perustamisessa oli keväällä 2010 maanmuokkaus ja lannoittaminen, koska palstaa ei oltu annoitettu vuosikymmeniin. Palstalle haettiin kyyttöjenlantaa Ilmari Majurin navetasta Espoon Luukista. Palstaa kaivettiin ja ojitettin perinteisillä kuokilla ja lapioilla. Ensimmäisenä kahtena kesänä kasvoivat parhaiten härkäpapu, perunat, kaskinauris ja isohirvenjuuri. Pellava, kaura ja kaskiruis eivät menestyneet. Yrtit kasvoivat vaihtelevalla menestyksellä.

Viime kesänä 2012 palsta kasvoi aiempaa paremmin - kiitos ahkerien talkoolaisten ja hyvän suunnitelman. Keskikesän kukkaloisto oli poikkeuksellisen kaunista ja syksyllä saatiin jo kohtuullisen hyvä sato. Kasvukausi on päätetty Seurasaaren perinnekasvipäivään, milloin museolla järjestetään siemenmarkkinat ja pidetään perinnekasveihin liittyviä luentoja. Seurasaaressa satunnaisesti liikkuvat ulkoilijat ja turistit ovat olleet palstasta poikkeuksellisen kiinnostuneita. Kun palstalla on pidetty talkoita, paikalle on pysähtynyt kymmeniä ohikulkijoita ihastelemaan palstaa ja keskustelemaan kasveista. Ihmisillä on tarve osallistua ja jutella.

Kesällä 2013 on tarkoitus testata Savitaipaleelta tulevaa Lassen lanttua sekä perinteisiä suomalaisia ruokakasveja keräkaalia, punajuurta ja porkkanaa. Palstan viljelyjärjestystä uudistetaan huomioimalla auringonpaisteen suunta ja maaperän happamuus.

Maatiaislajit uhattuna  

Nuoremmat suomalaiset sukupolvet eivät tiedä, että arviolta 2/3 maailman perinteisistä viljelylajikkeista on hävinnyt sadassa vuodessa koneellisen ja teollisen ruokatuotannon myötä. Maailman kasvituotanto on 1900-luvulla kasvanut valtavaksi, tarkoin säännellyksi kansainväliseksi teolliseksi toimialaksi. Viljeltävien lajikkeiden määrä vähenee ja köyhtyy, lajikkeiden standardisointi yksipuolistaa lajikkeita ja vahingoittaa siementen jatkojalostamista.

Suomi on maailman ja myös EUn mittakaavassa myönteinen poikkeus. Täällä käytettävistä lajikkeista 70 prosenttia on edelleen kotimaisesti jalostettuja, vaikka siementen omistajana on yhä useammin ulkomainen yritys. Siemenkaupan kontrollia ei tulisi päästää valumaan ulkomaille. EU:n siemenlakien kiristyessä suuryritysten valta ruuan kasvatukseen, saatavuuteen ja hintaan kasvaa. Vaarana on lajien yksipuolistuminen ja siementen perimän katoaminen.

Alkuperäiset, kotikonstein pohjoiseen elinympäristöön jalostetut kasvi- ja eläinlajikkeet voivat hävitä sääntelyn jalkoihin. Kansainväliset suuryritykset yrittävät patentoida kaiken pellavasta vehnään ja kieltää ihmisten omatoimisen siemenkaupan. Englannissa siemenkauppa on virallisesti laitonta, Itävallassa rekisteröimättömien lajikkeiden siemeniä ei saisi myydä. Ranskassa suuret siemenyhtiöt ovat haastaneet perinnekasviyhdistyksiä siemenkaupasta toistuvasti oikeuteen. Taistelun keskeinen rintama on EU-parlamentissa, missä taistellaan siemenkaupan tulevaisuudesta.

Maatiaiskasvit ovat elävää kulttuuriperintöä

Siitä se lähtee toukokuussa 2013. Taustalla olkikuhilas. 

Niiden arvo on luonnon monimuotoisuudessa, geneettisessä potentiaalissa ja kulttuurihistoriassa. Maatiaislajikkeita ei ole jalostettu tieteellisesti, vaan ne ovat aikojen saatossa sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin ja kehittyneet luonnonvalinnan sekä viljelijöiden tekemisen jalostusvalintojen myötä. Suomalainen maataloustuotanto perustui 1900-luvun alkuun saakka maatiaislajikkeisiin. Maataloustuotannon tehostuminen ja kasvinjalostuksen kansainvälistyminen vähensivät viljelykasvien monimuotoisuutta, ja monet maatiaiskasvit lähes katosivat 1960-luvulle tultaessa.



Vastavoimana siemenkaupan standarsoimiselle ja tehomaatalouden negatiivisille vaikutuksille luomu- ja lähiruoan tuotanto ja suosio ovat Euroopassa jatkuvassa kasvussa. Niiden juuret ovat perinteisissä, terveellisiksi ja luonnollisiksi katsotuissa jalostus-, viljely- ja lannoitusmenetelmissä. Laajassa mittakaavassa perinnekasvien säilyttämisessä ja jalostamisessa on Suomessa kyse myös maan huoltovarmuudesta ja elintarviketurvallisuudesta. On viisasta yrittää säilyttää elinvoimaisina sellaisia kotoperäisiä kasvi- ja eläinlajeja, jotka varmuudella menestyvät ja kasvavat pohjoisen karuissa ja vaihtelevissa olosuhteissa.

Leppälän murun esittelykyltti Seurasaaressa

Maatiaiskasvien viljely Seurasaaren ulkomuseon Leppälän mökin murulla  tukee perinnekasvien esittelyä ja kulttuuriperinnön vaalimista myös osana museomiljöötä. Mäkitupalaisten asumista edustava Leppälän mökki on tuotu Seurasaareen Loimaalta, jossa pientä peltotilkkua tai kasvimaata kutsuttiin muruksi. Mäkitupalaisilla oli usein pihapiirissään pieni keittiöpuutarha - kuten nyt Seurasaaressakin. 

Seurasaaren viemäriverkko on korjattava pikaisesti

Seuraaressa on vuosikymmeniä vanha viemäriverkko, joka on puutteellinen, viallinen ja jonka merenalainen liitosputki mannerverkkoon vuotaa mereen (liitoskohta Seurasaaren parkkialueen alla). Ympäristökeskus on asettanut toistuvasti uhkasakkoja meriveden saastumisen takia. Huonon vedenlaadun voi kesällä havainnoida uimalla ja melomalla merenlahdella: vesi haisee pahalle, on limaista ja saastunutta. Likainen vesi lisää leväkasvustoja, aiheuttaa terveys- ja hajuongelmia ja haittaa luontoa, uimareita ja veneilijöitä. Viemäriverkko tulee siis korjata ja uusia. 

Parhaillaan Helsingin kaupunginhallituksen käsittelyssä on HSY:n saariston vesihuollon kehittämissuunnitelmaluonnos (Kaupunginjohtaja, kohta 8) vuosille 2013–2022 sekä HSY:n vesihuollon toiminta-alueluonnos 2014.

Suunnittelutoimisto Ramboll teki vuonna 2011 HKR:n eli Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osaston tilauksesta kattavan suunnitelman Seurasaaren viemäriverkon korjaamisesta ja uusimisesta. Kaupungin virastot eivät päässeet joulukuussa 2012 pidetyssä korjausrakentamisen rahoitusneuvottelussa kustannuksien jaosta sopuun. Viemäriverkon uusimisen kustannusarvio on noin 1,5 miljoonaa euroa. Investointi pitäisi saada ehdottomasti kaupungin budjettiin, ei lykätä hamaan tulevaisuuteen.

HSY:n vesihuollon kehittämisuunnitelmassa Seurasaari on merkitty selvitysalueeksi, vaikka korjaustoimia tarvitaan heti. Toisena HSY:n selvitysalueena mainitaan Vasikkasaari. Kruunuvuorenselällä sijaitsevaa veneilysaarta ei voi verrata Seurasaareen, jonka kävijämäärät ovat satakertaiset eli vuosittain 800 - 900 000 välillä. Seurasaari on pinta-alaltaan vähintään nelinkertainen, yhdistetty sillalla mantereeseen ja on auki ympärivuotisesti.

Seurasaaren viemäriverkkoon kuuluu useita rakennuksia: ympärivuotisesti avoin kahvila-ravintola, museon toimisto ja huoltorakennus, Antin kaffeliiteri, ns. Hiltusen talo, missä asuu Museoviraston sivareita, sekä ympärivuotisesti avoin Seurasaaren huoltorakennus ja yleisö-wc. Kaikissa on vessat, keittiöt ja viemärit, mistä jätevedet johdetaan viemäriverkkoon. Puutteellisen ja etenkin talvella katkeilevan vesihuollon ja viemäröinnin varassa ovat saaren eteläkärjessä sijaitsevat kirvesmiesten verstas ja Seurasaarisäätiön toimisto. Lisäksi saaressa on muutamia muita rakennuksia, kuten kahvila ja uimala, joita ei ole liitetty viemäriverkkoon, vaan niissä on oma erillinen likakaivo.

Huussit ovat asia erikseen. Seurasaaressa on kesäkaudella ollut käytössä neljä kompostivessaa, joita Stara ei ole kahtena viime kesänä hoitanut kunnolla. Tästä on tullut valtavasti negatiivista yleisöpalautetta. Kompostivessojen uusimista tulisi suunnitella yhdessä HKR:n ja Huussi ry:n kanssa. Viemäriverkko ei kilpaile huussien kanssa, vaan huusseja voidaan sen rinnalla käyttää ympärivuotisesti. Huusseja voisi esitellä Seurasaaressa vuosittain käyville kymmenille tuhansille ulkomaisille turisteille esimerkkinä suomalaisesta kestävästä, ekologisesta ja modernista käymäläkulttuurista.

Rambollin suunnitelmassa esitellään kolme vaihtoehtoista reittiä, joista pidän parhaimpana linjaa nro 1 (sininen), koska se kulkee saaren päätietä pitkin juhlakentälle ja kirvesmiesten verstaalle, ja on helpoiten huollettavissa. Nro 1:een kuuluu myös suunnitelma juhlakentän uudesta ympärivuotisesta lämmitetystä vessasta, joka on Seurasaaren kävijämäärät huomioiden ehdottomasti tarpeen. Linjavaihtoehto nro 2 edellyttää peruskallion räjäytyksiä, joka on hölmöä. Linja 3 kiertää saaren takametsissä.

Summa summarum: Seurasaaressa ei siis riitä viemäröinnin kevytversio vaan saareen tarvitaan uusittu, toimiva ja pitävä viemäriverkko, joka liitetään pitävästi mannerverkkoon. Kaupungin ja HSY:n tulee kustantaa uusi viemäriverkko meriveden ja maaperän puhtauden sekä Seurasaaren kävijöiden ja toimijoiden hyväksi.
https://drive.google.com/file/d/0B98NAvFByF2GR1c4WU5jVldRVlU/edit?usp=sharing