Vartiosaaresta idän Seurasaari

Seurasaari on ollut kansallispuistona 1880-luvulta lähtien ja saaren merkitys koko Helsingin alueen asukkaille on valtava. Saaressa käy vuosittain 900.000 kävijää mukaanlukien kuntoilijat, ulkoilijat, koti- ja ulkomaiset turistit, museokävijät, lintubongarit, luontoharrastajat, uimarit, kansantanssijat jne.

Seurasaaren hyvinvointivaikutus helsinkiläisille on korvaamaton. Seurasaaren luonto ja harmoninen ympäristö auttavat helsinkiläisiä palautumaan arjen kiireistä, paineista ja stressistä. Ja toisaalta Seurasaari on myös monen ikäihmisen, työttömän ja sairaan lohduttava rauhoittumispaikka, missä voi hetkeksi pysähtyä ja eheytyä. Seurasaari nostaa ihmisen arjen yläpuolelle.

Itä-Helsingissä ei nykyisellään ole Keskuspuiston tai Seurasaaren kaltaista suurta ja eheää luonnontilaista aluetta, kansanpuistoa, missä voi vapaasti liikkua ja rauhoittua. Seurasaaren kaltaisen kansanpuiston rakentaminen Itä-Helsinkiin on välttämätöntä tilanteesssa, missä Itä-Helsinki kasvaa asukasmäärältään ennennäkemätöntä vauhtia. Kun Malmin lentokentän, Myllypuron, Kruunuvuorenrannan ym. rakennushankkeet valmistuvat, muuttaa Itä-Helsinkiin kymmeniä tuhansia uusia asukkaita, jotka kaipaavat ulkoilualueita ja luontoa.

Ehdotan että Vartiosaari suojellaan uudessa osayleiskaavassa kansanpuistoksi, mihin kaavoitetaan alueita ulkoilua, liikuntaa, luontoa ja meriurheilua varten. Vartiosaareen on perusteltua kaavoittaa myös asuinrakentamista tarkoin harkitullle alueelle, mutta 7000 ihmisen betonilähiö tulee korvata huomattavasi fiksummin Vartiosaareen sopeutuvalla kompromissilla.

Vartiosaareen tulee myös rakentaa pikinmiten Reposalmen ylittävä silta, joka yhdistää Helsingin Vartiosaareen. Kruunuvuoren sillan rakentamista tulee vielä harkita, eikä siltaa tule ehdollistaa Vartiosaaren rakentamiseen. Kruunuvuoren sillan voi tarvittaessa korvata pikaraitiotiellä Herttoniemestä Kruunuvuorenrantaan.

Vartiosaareen sopisi massiivista rakentamista paremmin esimerkiksi kongressi- ja meriurheilukeskus, missä eri ikäisillä olisi mahdollisuus urheiluun ja kuntoutukseen. Hillityn asuinrakentamisen lisäksi Vartiosaareen voisi kaavoittaa myös hotelleja ja ravintoloita.

Tärkeintä on varmistaa Vartiosaaresta itä-helsinkiläisille avoin kansanpuisto ja toimiva ulkoilu- ja luontokohde, missä myös turistit voivat nauttia Helsingin ainutlaatuisesta saaristoluonnosta.

Toivon, että kaupunkisuunnittelulautakunta harkitsee vielä Vartiosaaren käyttötarkoitusta ja huomioi "Itä-Helsingin Seurasaaren" myönteiset kerrannaisvaikutukset. Varaamalla Vartiosaari ulkoilu- ja luonnonsuojelualueeksi saadaan itä-helsinkiläisten hyvinvointiin investointi ja toisaalta terveydenhoitokuluihin kustannussäästö, joita ei millään mulla keinoin ole saavutettavissa.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginvaltuuston tulee myös arvioida uudelleen Itä-Helsingin suurten rakennushankkeiden vaikutukset Vartiosaaren kaavoitukseen. Olisiko sittenkin viisainta varata Vartiosaari kansanpuistoksi tilanteessa, missä Itä-Helsinki kasvaa nopeammin kuin mikään muu alue koko Suomessa?

Uusi vuosi, uudet kujeet

Aluksi kertaus 14.12.2014 järjestetystä joulupolusta. Seurasaaren joulupolku on 100% vapaaehtoisten järjestämä tapahtuma, joka keräsi yli 13 000 kävijää. Tapahtuma onnistui erinomaisesti: tunnelma oli hyvä ja sää suosiollinen. Kuvia ja tunnelmia täällä. Tapahtuman järjestää Joulupolku ry. ja kymmenet yhdistykset, järjestöt ja yritykset. Toivoisimme tapahtumalle taloudellista lisätukea Helsingin kaupungilta, koska tekniikan ja liikenteen kustannukset ovat nousseet. Haluaisimme myös jättää Joulupolku ry:n omistamat valoroikat aitoihin ja talojen ympäristöön joululomien ajaksi Seurasaareen tunnelmaa nostamaan ja turisteja houkuttelemaan, mutta teknisistä ja taloudellisista syistä valoja ja koristeita ei ole toistaiseksi voitu sinne jättää. Seurasaaresta puuttuu mm. toimivia sähkötolppia.

Seuraavaksi uutisia koko Seurasaaresta. Seurasaareen rakennetaan uusi viemäriverkko ja sen mukana Soneran valokuitu helmikuusta 2015 alkaen. Samalla Seurasaareen saadaan Jusupoffin tallin läheisyyteen uusi ympärivuotinen vesi-wc. Sonera parantaa saaren kännykkäkuuluvuutta rakentamalla uuden tukiaseman, kunhan valokuitu on asennettu. Museoviraston kiinteistöjä siirretään Senaatti-kiinteistön omistukseen. Kesällä 2015 ulkomuseon Selkämän savolaistalo pysyy suljettuna kustannussyistä. Seurasaaren ulkomuseon Iisalmen pappilaan aukeaa viimeistään kesällä 2016 kauppa ja kahvila, kunhan ns. Hiltusen kivitalon toimistotilojen eli museon uuden toimiston remontti saadaan viimeisteltyä.

Ulkomuseon konservointikeskus saa uuden (neljännen) konservaattorin viran, mikä on Seurasaaren ulkomuseon rakennusten tulevaisuuden kannalta erinomaista. Florinin huvimaja siirretään Leppälän perinnekasvipalstan yläpuolelle rinteeseen. Palstan reunalle rakennetaan riukuaita yhteistyössä ystäväyhdistyksen ja konservoijien kanssa. Ylipäätänsä Museovirasto on nostanut Seurasaaren strategiassaan hyvin korkealle ja investoi vähistä rahoistaan juuri Seurasaareen.

Meilahden historiallisesti arvokkaan huvila-alueen kaava etenee. Seurasaarisäätiö toivoo mm. että laivaliikenteelle varataan toimiva laituripaikka. Itse toivon, että kävely- ja pyöräreitit laitetaan kuntoon, uudisrakentaminen kunnioittaa alueen historiaa, parkkialue siirretään pois Seurasaaren sillan aukiolta ja turhaa autoilua muutenkin rajoitetaan. Meilahden huvila-alueen kaavaluonnos ja muu valmisteluaineisto on esillä täällä.

Seurasaarisäätiön hallitus kokousti viimeksi 8.12.2014. Säätiön budjetti v. 2014 on tappiolla. Vuonna 2015 tappion välttämiseksi hallitus pohti säästöjä ja säätiön tehtäviä. Säästöjä tehdään etenkin juhannusvalkeiden ohjelmasta, mutta samalla käytiin vilkas keskustelu säätiön roolista ja työntekijöiden talvikauden työtehtävistä. Työntekijät (1,5 hlötyövuotta) ovat täystyöllistettyjä ennen ja jälkeen juhannuksen, mutta syys- ja talvikaudella on hiljaista.

Itse olen vuosia työskennellyt sen eteen, että Seurasaari avautuisi ja houkuttelisi uusia kulttuuritapahtumia niin teatterin, musiikin kuin kuvataiteiden saralta. Olemme saaneet Seurasaareen mm. Seurasaari Soi! -festivaalin (tukijana Koneen säätiö) ja Seurasaaren Kekrin (tukijana Talonpoikaissäätiö). Seurasaaren tapahtumien rohkaisijana ja rakentajana Seurasaarisäätiö voisi toimia nykyistä yhteistyökykyisemmin, joustavammin ja tehokkaammin, mutta tähän tarvitaan asennemuutosta ja rahaa. Tästä keskusteltiin säätiön 8.12. kokouksessa ja toivottavasti ensi vuonna yhteistyö jälleen hieman paranee. Hyvä uutinen säätiön osalta on, että Hietasen säätiön omistama toimistohuoneisto Viipurinkadulla muunnetaan yliopiston kansatieteen tutkijoiden ja opiskelijoiden residenssiksi, johon voi jatkossa anoa 3-4 tutkijaa kerrallaan vuokralaiseksi.

Viime päivinä Helsingin Sanomissa on kaipailtu Helsinkiin uutta yleistä saunaa merenrannalle. Kaupunginjohtajan Seurasaaren ulkomuseon 100-vuotisjuhlissa vuonna 2009 lupaaman puusaunan piirustukset ja suunnitelmat ovat jo valmiina Helsingin kaupungin liikuntaviraston arkkitehtien pöytälaatikossa. Sauna oli tarkoitus rakentaa Seurasaaren uimalan yhteyteen, mutta LIV pisti hankkeen säästösyistä jäihin. Jostain pitäisi löytää rahat Seurasaaren yleisen saunan rakentamiseen, koska siitä tulisi ympärivuotinen turistivetonaula.

Seurasaaren syysuutisia

Seurasaarityöryhmä on kaupunginjohtaja Jussi Pajusen 2008 perustama virastojen ja Seurasaaren toimijoiden yhteistyöelin, joka kokoontuu  kaksi kertaa vuodessa. Seuraavassa on Seurasaaren ystävät ry:n hallitusjäsenen muistiinpanoja 21.10. kokouksesta. 

Seurasaareen rakennetaan uusi viemäriverkko ja sen mukana Soneran valokuitu tammikuusta 2015 alkaen. Samalla Seurasaareen saadaan Jusupoffin tallin läheisyyteen uusi ympärivuotinen vesi-wc. Sonera parantaa saaren kännykkäkuuluvuutta rakentamalla uuden tukiaseman, kunhan valokuitu on asennettu.

Seurasaaren ulkomuseon Iisalmen pappilaan tulee kauppa ja kahvila, kunhan ns. Hiltusen kivitalon toimistotilojen remontti saadaan viimeisteltyä. Museoviraston kiinteistöjä siirretään Senaatti-kiinteistön omistukseen. Kesällä 2015 Selkämän savolaistalo pysyy suljettuna kustannussyistä.

Ulkomuseon konsertointikeskus saa uuden konservaattorin viran, mikä on Seurasaaren ulkomuseon rakennusten tulevaisuuden kannalta erinomainen uutinen. Florinin huvimaja siirretään Leppälän perinnekasvipalstan yläpuolelle rinteeseen. Palstan reunalle rakennetaan riukuaita yhteistyössä ystäväyhdistyksen ja konservoijien kanssa.

Luontouutisia. Seurasaaren luonnossa on suurehko supikoirakanta, jota pyritään rajoittamaan pyydyksillä. Saaren rannat ovat rehevöityneet, mutta jatkotoimenpiteistä ei sovittu. Seurasaarisäätiön pihalla kesällä 2014 sijainnut mehiläispesä tuotti hunajaa 30 kg. Saaressa olisi tilaa useammille mehiläispesille.

Seurasaaren eteläkärjessä sijaisevan ns. Isännäntalon biologinen museohuone on kesällä 2014 konservoitu Gerda ja Salomo Wuorion säätiön, Helsingin kaupungin kiinteistöviraston, Ely-keskuksen ja Seurasaarisäätiön tuella. Toivottavasti upea yläkerta saadaan yleisölle avoimeksi kesällä 2015.

Meilahden huvila-alueelle laaditaan uutta kaavaa, missä on tarkoitus määritellä alueen luontoarvoja, täydennys- ja uudisrakentamista, huvila-alueen suunnittelua sekä uudistaa Seurasaaren pysäköintialuetta. Kaavassa linjataan myös uusia polkuja ja oikaistaan mm. Seurasaarentietä. Maila Talvion puisto laajenee ja taidemuseon tontin yläosaan rakennetaan uudisrakennus. Kaavasta on antanut lausuntonsa mm. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys.

Seurasaaren ystävät ry:n näkökulmasta on tärkeintä kehittää pyöräilijöiden ja kävelijöiden reittejä, rakentaa uudisrakennushankkeet Paciuksenkadun suunnalle, suojella arvokkaita luontokohteita ja huviloita. Taidemuseon tontin yläreunaan rakennettavan uudisrakennuksen tulee sopia ympäristöönsä. Huviloiden tonteilla on toki tilaa uudisrakennuksille, mutta ne tulee toteuttaa ympäristöön sopiviksi. Ylipäätänsä on hienoa, että Meilahden huvila-alueelle laaditaan kaavaa, koska sille on tarve alueen tulevaisuuden selkeyttämiseksi. Arkkitehti Leena Makkosen laatima kaavasuunnitelma tulee seuraavan kerran esittelyyn mahdollisesti joulukuussa 2014.

Seurasaarisäätiön hallitus kokousti hiljattain. Asialistalla oli alustava talousarvio ja toimintasuunnitelma vuosille 2015 ja 2016. Suuria muutoksia ei ole tulossa, mutta säätiö keskittyy aiempaa enemmän juhannukseen ja Juhannusvalkeiden järjestämiseeen. Käynnissä on myös suunnittelukilpailu  urbaanin  juhannussalon  toteuttamiseksi, jonka voittajan valitsee sisustusarkkitehti ja kuvanveistäjä Stefan Lindfors. Kilpailuun voi jättää ehdotuksensa 30.12.2014 asti. Voittaja saa 1200 euroa.

Säätiön toiminta oli vuonna 2014 virkeää ja monipuolista, mutta kannan huolta säätiön rahoituspohjan lisäksi siitä, kykeneekö säätiö edlleen olemaan aktiivinen ja myönteinen tukija myös Seurasaaren muille tapahtumille, kuten Seurasaari Soi! -festivaalille ja Seurasaaren Joulupolulle. Seurasaareen esitetään taiteiijoiden ja ryhmien toimesta toistuvasti uusia kiinnostavia kulttuuritapahtumia, joiden tietynlaisen "portinvartijan" roolin Seurasaarisäätiö on ottanut ilman, että sillä todellisuudessa on mitään viranomaistehtävää tai roolia.

Seurasaari on täysin vapaa alue erilaisille kulttuuriryhmille tulla ja toteuttaa erilaisia hankkeita, kunhan mahdolliset viranomaisluvat kaupungin puolelta ja esiintymisluvat museoalueella ovat kunnossa. Itse toivon, että Seurasaari nimenomaan houkuttelisi uusia kulttuuritapahtumia niin teatterin, musiikin kuin kuvataiteiden saralta. Näiden tapahtumien rohkaisijana ja rakentajana Seurasaarisäätiö voisi toimia nykyistä joustavammin ja tehokkaammin. Tähän tarvitaan toki rahaa. Hieno uutinen säätiön osalta on, että Hietasen säätiön omistama toimistohuoneisto Viipurinkadulla muunnetaan yliopiston kansatieteen tutkijoiden ja opiskelijoiden residenssiksi, johon voi jatkossa anoa 3-4 tutkijaa kerrallaan vuokralaiseksi. 

Kesällä Seurasaaressa sattuu ja tapahtuu

Kesä on Seurasaaren vauhdikkain vuodenaika. Saari on vihreä, elävä ja kuvankaunis. Ulkomuseon ja Seurasaarisäätiön ohjelmatarjonta on vilkasta. Saarella liikkuu runsain määrin turisteja, museokävijöitä, ulkoilijoita ja uimareita. Seurasaaren kesäravintola on auki, kuten myös museokahvila Antin kaffeliiteri ja Kahvila Mieritz. Seurasaaren perinteinen, upean uniikki, ja naturistien suosima kesäuimala on avoinna kaikille uimareille keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Uimarannoilla riittää myös väkeä.

Seurasaaren tunnetuin kesäjuhla on itseoikeutetusti Juhannusvalkeat, joka vietti tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa. Juhannusvalkeiden rinnalle on noussut lukuisia uusia tapahtumia.

Käsityöpäivillä ja Matleenan markkinoilla 19.-20.7. esitellään erilaisia käsityötekniikoita työnäytöksissä ja -pajoissa. Myynnissä on käsitöitä ja paikalla on Turun Luostarinmäen käsityöläismuseon ystävien Kultaisen Omenan Kilta ry. Seurasaaren siltakioskilla on tänä kesänä myös käsityöläisten pop up -kioski, missä joka viikko uusi käsityöläinen myy ja esittelee tuotteitaan.

Seurasaari Soi! valtaa museotalot elokuussa 3.-24.8. Professori Anna-Kaisa Liedeksen ja Sibelius-Akatemian opiskelijoiden ja tutkijoiden perustaman festivaalin ohjelmistossa on vanhaa ja uudempaa kansanmusiikkia. Konserttipaikat eli Seurasaaren museotalojen interiöörit ovat akustisesti aitoja ja vaikuttavia. Kannattaa tulla itse paikan päälle kuuntelemaan ja kokemaan museotalojen taianomainen tunnelma. Festivaalin ohjelman löydät täältä.

Seurasaaren kesänäytelmä on ulkomuseon kesäohjelman huipentuma. Vuoden 2014 kesänäytelmä Myllyn viemää kertoo suurista tunteista ja hauskoista sattumuksista historiallisen myllyn miljöössä. Mystinen mylly kujeilevine asukkaineen ei olekaan täysin sitä mitä silmä antaa ymmärtää. Mylläri kauniine tyttärineen ja kilpailevine oppipoikineen on varsinaisen pyörityksen edessä. Esitykset Mamsellimyllyllä 16. - 17.8., Taiteiden yönä 21.8. ja 23. - 24.8.

Kesänäytelmän käsikirjoittavat, suunnittelevat ja toteuttavat alusta asti vapaaehtoiset, joilla on joko taustaa Seurasaaren museon kesäoppaina tai muuten vain lämmin suhde Seurasaareen. Kesänäytelmissä on kasvanut jo lukuisia nuoria teatterinharrastajia, joista jotkut ovat jääneet pysyvästi alalle. Yksi heistä on Elina Lajunen, jonka käsikirjoittaman Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika -nukketeatteriesityksen voi nähdä 23.-27.7. Kahiluodon kartanon kuistilla. Lajusen dramatisoimassa näytelmässä Volter Kilven klassikkoromaanin keskeiset tapahtumat ja hahmot saavat modernin hauskan tulkinnan.


Kesän kohokohtiin kuuluu myös hetki, jolloin kesälampaat saapuvat Seurasaareen. Tänä kesänä Ohama, Ruti, Savisaar ja Sulo tulivat Pernajasta asti ilahduttamaan kaikenikäisiä Seurasaaren kävijöitä. 

Erityismaininnan ansaitsee myös Seurasaarisäätiön elo-syyskuussa järjestämä Naisten elämää Studia Seurasaari -luentosarja, jonka teemana on naisen elämänkaareen liittyvät perinteiset tavat. Esitelmät pidetään Seurasaaren museotaloissa keskiviikkoisin 30.7. - 20.9.

13.8. Hallan pirtti. MuT Hilkka-Liisa Vuori: Kätilölaulu ja synnytyksen helpottaminen
20.8. klo 17 Pertinotsan edusta. FT Ildikó Lehtinen: Häiden vietto Karjalan runomailla

27.8. Ivarsin sali. FT Tenka Issakainen: Taikuus naisen voimavarana

3.9. Karjalaiset aitat. FT Kaarina Koski: Karsikkopuut ja kuolinoljet

20.9. Kalevalakehto. Susanna Aarnio ja Suur-Helsingin Kalevalaiset Naiset ry: Naisten voimapaikat (Huom. Lauantaina)

Syyskuussa 14.9. Seurasaarisäätiö järjestään yhdessä Talonpoikaissäätiön, Seurasaaren ystävien, Sommelo ry:n ja Seurasaaren ulkomuseon kanssa perinteisen suomalaisen sadonkorjuujuhlan nimellä  Seurasaaren Kekri! Seurasaari on erinomainen ympäristö elävöittämäään tätä olennaista, mutta valitettavan laajalti unohdettua suomalaista vuotuisjuhlaa.

"Kekri, keyri, köyri tai köyry oli talonpoikaiskulttuurissa maataloustöiden päätösjuhla ja sadonkorjuujuhla, jota vietettiin vuosittain loka-marraskuun vaihteessa. Karja oli tuotu sisätiloihin, jyvät kuljetettu laariin, juurekset kuoppaan ja syysteurastuksetkin tehty. Uuden sadon antimet kokosivat talon väen yhteen notkuvien pöytien äärelle. Kerrottiin tarinoita ja tehtiin taikoja. Palkollisväki, rengit ja piiat, viettivät runtuviikkoaan ja vaihtoivat taloa pestuumarkkinoilla. Menoihin liittyi erilaisia riittejä ja seremonioita, mm. kekripukit ja köyrimöröt kiersivät taloissa antimia kerjäämässä. Pakanallinen kekri ja kristillinen pyhimysoppi sulautuivat yhteen Halloweenissä, joka rantautui irlantilaisten maahanmuuttajien mukana ensin Amerikkaan ja myöhemmin takaisin Eurooppaan, osin Suomeenkin."

Tervetuloa nauttimaan, viihtymään ja sivistymään Seurasaaren kesään!

Hyviä uutisia vesihuollosta

Vuosien odotuksen jälkeen Seurasaaren vesiongelmiin on vihdoin saatu ratkaisu.

Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunta päätti 15.4.2014 kokouksessa hyväksyä Seurasaaren kunnallistekniikan yleissuunnitelman nrot VIO 5609/1 – 5609/11.  Lisäksi yleisten töiden lautakunta päätti antaa työluvan Seurasaaren kunnallistekniikan rakentamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Seurasaaren vesijohtoverkko saadaan vihdoin asialliseen kuntoon.

Yleisten töiden lautakunnan päätökset 15.4.2014

"Suunnitelma käsittää Seurasaaren vesihuollon kokonaisvaltaisen uudistamisen mukaan lukien asemakaavassa esitetty lisärakentaminen, kuten uusi yleisökäymälä saaren keskiosalle sekä perinnenäyttämö. Lisäksi suunnitelmaan sisältyy meren alittavan paineviemärin uusiminen."

"Seurasaaren vesijohto- ja viemärijärjestelmä on suunniteltu rakennettavaksi vuosina 2014 – 2015. Rakennusvirasto ja HSY uusivat paineviemärin mantereelle yhteistyössä jo keväällä 2014. Osapuolten kustannusjaoksi on alustavasti sovittu 50 % / 50 %. Uusittu paineviemäri jätevedenpumppaamoineen siirretään HSY:n omistukseen ja yläpitoon. Näin menetellen Seurasaari liitetään myös viemäröinnin osalta HSY:n toiminta-alueeseen." 

HSYn mukaantulo on erinomainen uutinen, koska sillä on tarvittava osaaminen Seurasaaren kaltaisen, vesihuollon kannalta melko poikkeuksellisen saaren vesijohtoverkon ylläpidosta. Vesijohtoverkon uusiminen turvaa puhtaan juoma- ja pesuveden jatkossa kaikille Seurasaaren käyttäjille ja kävijöille. Uudistus helpottaa etenkin ulkomuseon, konservointikeskuksen, säätiön, kahviloiden ja ravintolan työntekijöiden arkea ja elämää. 

Tänään 22.4. Seurasaareen saatiin myös muita hyviä uutisia. Lähipäivinä saaren Seurasaaren polkujen varrelle pystytetään kymmeniä uusia tyylikkäitä penkkejä, jotka kiinnitetään tukevasti betonijalustaan.

Seurasaaren kännykkäkuuluvuuteen on toivottavasti tulossa parannuksia. Seurasaarisäätiö laatii Viestintävirastolle toimenpidepyynnön Seurasaaren kännykkäverkon yleisöpalveluvelvoitteen turvaamisesta. Kännykkäverkossa on edelleen merkittäviä katveita eikä 3G -verkko toimi kunnolla. Tämä estää mobiilipohjaisten sovellusten kehittämisen Seurasaaren ulkomuseon alueelle. Verkon kuormittuessa kännykkäverkko ei toimi kunnolla, mikä on myös turvallisuuskysymys. Seurasaareen tulisikin pikaisesti saada oma tukiasema, joka takaa kuuluvuuden saaren kaikkiin kolkkiin. 

Lopuksi pari kuvaa pääsiäiskokon rakennustalkoista ja pääsiäiskokon poltosta. Lankalauantain 19.4. pääsiäiskokot vetivät Seurasaareen kolmen tunnin aikana 3560 kävijää. Luku on tarkka, koska olin itse kävijämäärää sillankorvalla laskemassa. Kokon rakensivat Helsingin Keskipohjalaiset ry:n ikivireät aktiivit, joiden seurassa oli mukavaa. On aina liikuttava nähdä ja tutustua ihmisiin, jotka ovat ylpeitä juuristaan ja haluavat välittää perinteitään eteenpäin. Pääsiäiskokot jos mitkä ovat osa pohjalaista pääsiäisperinnettä.  

Satumaisen hieno Joulupolku

Seurasaaren Joulupolku järjestettiin 18. kertaa viime sunnuntaina 15.12.2013. Tapahtumalla on siis jo pitkähköt perinteet pääkaupunkiseudun suurimpana epäkaupallisena joulutapahtumana. Epäkaupallisuuden ja aidon vanhanajan joulutunnelman toteuttaminen on tapahtuman keskeinen tavoite. Se tarkoittaa turhan markkinakrääsän, mainonnan, myynnin sekä tyylittömien ohjelmanumeroiden ja visuaalisten ratkaisujen rajoittamista tai kieltämistä. Tässä on myös tapahtuman vetovoiman salaisuus. Seurasaaren Joulupolku on aidosti erilainen, tunnelmallinen, lämmin ja pyyteetön joulutapahtuma.

Lucia-neito seurueineen esiintyy Karunan kirkon portailla. 

Tänä vuonna Joulupolku nousi jälleen uudelle tasolle. Lucia-neidon saapuminen Karunan kirkolle ratsupoliisisaattueessa nosti tunnelman korkealle. Kun Lucia-neito seurueineen lauloi joululauluja Karunan kirkon portailla, huomasin ihmisten liikuttuvan. Karun kauniissa ympäristössä ja tunnelmassa oli jotain poikkeuksellisen lämmintä ja aitoa. Samalla myös Tampereella kovia kokenut hevonen palasi töihin ystävällisessä ympäristössä.

Toinen upea uutuus Joulupolulla oli Wanhan Waruswäen esiintyminen Antin talon salissa. 1700-luvun rahwaan pukuihin pukeutunut elävöittämisryhmä esitti lauluja, syöpötteli joulupöydässä, musisoi ja tanssi pitkin salia. Tunnelma oli satumainen. En muista nähneeni vastaavaa suomalaisessa museossa aiemmin. Esityksen sadunomaisuus korostui, kun warusväen esitystä sai seurata Antin talon ikkunoista kurkkimalla. Tässä toteutui joulusatuihin perinteisesti liittyvä tonttujen kurkistelu. Nyt oli mahdollista kurkistella 1700-luvun "kaupunkilaistonttujen" eli Wanhan Warusväen joulupuuhia.

Martat ripustivat kaulaliinoja Seurasaaren puihin. 

Kolmantena, kertakaikkisen sympaattisena ja myös työläimpänä uutuuteena Joulupolulla 2013 lanseerattiin Uudenmaan Marttojen kaulaliinatempaus. Martat kutoivat yli 250 villaista kaulaliinaa, joila merkittiin ja koristeltiin joulupolun reitti. Martat ripustivat kaulaliinat itse Seurasaaren puihin. Kaulaliinojen luoma vaikutelma oli hulvattoman hauska ja värikäs.

Hienon osansa Joulupolulle toi jälleen myös tapahtuman suojelija Jenni Haukio. Hän toi mukanaan lauluryhmän, joka esitti kauniita joululauluja Seurasaaren juhlakentällä. Arvostan erityisesti Haukion puheessaan jälleen mainitsemaa kiitosta tapahtuman vapaaehtoisille järjestäjlle. Seurasaaren Joulupolku kun todella järjestetään alusta loppuun täysin vapaaehtoisesti eri yhdistysten ja järjestöjen yhteistyönä. Tapahtumassa vierailevat aikuiset eivät ehkä tätä aina ymmärrä, vaikka palaute olikin jälleen myönteistä ja kiitollista. Vapaaehtoisella yhteistyöllä joulunajasta ja miksei myös koko Suomesta on mahdollista rakentaa hetkittäin yhtä inhimillinen, lämmin ja myönteinen kuin Seurasaaren Joulupolusta.

Marttojen kaulaliinat kuivuvat ensi Joulupolkua varten

Olkipukit kuivumassa

PS lisää Joulupolun kuvia täällä ja tapahtuman facebook-ryhmässä

Tuomarikylän kartanomuseon sulkeminen on häpeä

Lisää kuvia -> http://picasaweb.google.com/miika.lauriala/TuomarikylanKartanomuseoSuljettu17112013

Helsingin kaupunginmuseon johtokunta päätti sulkea Tuomarinkylän kartanomuseon 21.5.2013 pidetyssä kokouksessa (kts. kohta 6, sivu 10). Sulkemista perustellaan kartanomuseon sulkemisesta koituvilla säästöillä sekä kuluilla, jotka syntyvät kaupunginmuseon näyttely- ja toimistotilojen muutosta Sofiankadulta ns. Elefantti-kortteliin

Tuomarinkylän kartano on viimeinen yleisölle täysin avoin kaupunginmuseon ylläpitämä kartanomuseo koko pääkaupunkiseudulla. Kaupunginmuseon lisäksi Tuomarinkylän kartanoalueella on useita aktiivisia ja vireitä toimijoita: ratsastustalli, kauppa, seppä, asukasyhdistyksiä, ravintoloitsija ja Vantaanjoen ulkoiluyrittäjiä. Tuomarinkylän kartanomuseo on ehjä kokonaisuus ja aluetta ympäröivät viljellyt pellot ja Vantaanjoki. Olosuhteet ja ympäristö historian ja kulttuuriperinnön elävöittämiselle ovat erinomaiset.

Kaupunginmuseon pienet museokohteet on viimeisen viiden vuoden aikana suljettu yksi kerrallaan, vaikka museon resurssit ovat suomalaisessa museokentässä ylivertaiset (budjetti 7,5 milj.€ ja vakituista henkilöstöä lähes 100). Elefantti-kortteliin muutosta ja kokoelmien uudelleenjärjestelystä syntyy toki kuluja, mutta museoita jatkuvasti suljettaessa esille nousee yhtä muuttoa olennaisempi museopoliittinen kysymys: Ovatko kaupunginmuseot olemassa asiantuntijoita vai museokävijöitä varten, vaiko kenties molempia? Voiko museon kokoelmia ja kaupungin historiaa esitellä ilman museotiloja?

Onko kaupunginmuseoissa mahdollista tuottaa ohjelmaa ja tapahtumia ilman moniportaista kankeaa byrokratiaa? Onko yhteistyö yhdistysten, yritysten ja järjestöjen kanssa ikävä velvollisuus vaiko myönteinen mahdollisuus? Estääkö suomalaisen museokentän asennemaailma ja historiallinen toimintakulttuuri uudistusten ja kiinnostavien yhteistyömuotojen toteutumista?

Museoammattilaisia työllistäviä seminaareja, selvityksiä, kokouksia ja aivoriihiä Suomessa riittää, mutta jos niiden johtopäätös on sulkea ja myydä loputkin museokiinteistöt, olen valmis siirtämään museot yhdistysten ja vapaaehtoisten hoidettavaksi. Parempi elävä museo kuin lauma keskenään jorisevia asiantuntijoita.

Tuomarinkylän merkitys on sen helsinkiläisten elämää rikastavassa, kulttuurihistoriaa elävöittävässä ja historiaa todeksi tekevässä autenttisessa ympäristössä. Jos toiminta ja näyttelytoiminta on taantunut, ei se johdu museokiinteistön kaukaisuudesta vaan resurssien kohdistamisesta. Tässä myös museon johtokunnan tulisi katsoa peiliin. Sen vastuu on pohtia uusia toimintamalleja ja kritisoida tarvittaessa myös museojohtoa. Hyssyttely ja esityslistojen viime tingassa pläräily ei edistä kaupunginmuseon toimintaa tai tulevaisuutta, varsinkaan, kun merkittävä osa johtokunnan jäsenistä ei itse vieraile lakkautettavissa museoissa.

Internetiin ja Elefantti-kortteliin voi upota ihmettelemään virtuaalimaailmoja, mutta ne eivät korvaa aitoa kartanoa pihoineen, ravintoloineen, ratsastustalleineen, peltoineen. Tuomarinkylän kartanon pihalla tuoksuu hevonkukku, pihalla voi kiivetä puuhun, pellolla voi leikkiä 1700-luvun sotaa, kartanon huoneissa voi järjestää tanssiaisia ja naamiaisia. Museossa on järjestetty erilaisia lastentapahtumia ja historiallista elävöittämistä tähänkin asti, mutta nyt hieno perinne katkeaa. Toivon, että Tuomarinkylän alueen toimijat pohtivat ja esittävät kaupungille erilaisia jatkosuunitelmia, missä kartano säilyy avoimena ja elävänä osana Tuomarinkylän kokonaisuutta.

Ihmettelen myös valtakunnan tason laiminlyöntejä vanhojen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelussa ja säilyttämisessä. Elias Lönnrotin, Pehr Evind Svinhufvudin ja Johan Ludvig Runebergin kotimuseoiden tulevaisuus on epävarma, koska niiden hoitoon ja ylläpitoon ei tahdo löytyä enää rahoitusta. Museovirasto on luopumassa myös Myllymäen torpasta Nummi-Pusulassa, vaikka kyseessä on ainutkertaisen upea torppakokonaisuus autenttisine ympäristöineen ja metsineen. Mitä kansankunnan henkisestä tilasta kertoo se, että suomen kielen ja itsenäisyyden merkkihenkilöiden, niin torppareiden kuin runebergien, aineellista perintöä ei enää vaalita ja kunnioiteta? Riitääkö kaiken siirtäminen internetin ihmemaahan, vai onko vanhoilla rakennuksilla ja ympäristöillä vielä arvoa?

Helsingissä Aino Actén huvila ja Tomtebon huvila Tamminiemen naapurissa rapistuvat, vaikka rakennuksiin on tarjolla useita aktiivisia kulttuuritoimijoita. Helsingin budjetista pitäisi löytyä murusia myös kulttuuriperinnön elävöittämiseen ja vanhojen rakennuksien kunnostamiseen. Vanhat rakennukset ja niiden ympäristöt ovat meidän kaikkien yhteistä, elävää, inspiroivaa ja virikkeellistä historiaa, jos niin vain halutaan ja osataan.

Lisää kuvia..

Tuomarikylän kartanomuseo (suljettu 17.11.2013)