Seurasaaren viemäriverkko on korjattava pikaisesti

Seuraaressa on vuosikymmeniä vanha viemäriverkko, joka on puutteellinen, viallinen ja jonka merenalainen liitosputki mannerverkkoon vuotaa mereen (liitoskohta Seurasaaren parkkialueen alla). Ympäristökeskus on asettanut toistuvasti uhkasakkoja meriveden saastumisen takia. Huonon vedenlaadun voi kesällä havainnoida uimalla ja melomalla merenlahdella: vesi haisee pahalle, on limaista ja saastunutta. Likainen vesi lisää leväkasvustoja, aiheuttaa terveys- ja hajuongelmia ja haittaa luontoa, uimareita ja veneilijöitä. Viemäriverkko tulee siis korjata ja uusia. 

Parhaillaan Helsingin kaupunginhallituksen käsittelyssä on HSY:n saariston vesihuollon kehittämissuunnitelmaluonnos (Kaupunginjohtaja, kohta 8) vuosille 2013–2022 sekä HSY:n vesihuollon toiminta-alueluonnos 2014.

Suunnittelutoimisto Ramboll teki vuonna 2011 HKR:n eli Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osaston tilauksesta kattavan suunnitelman Seurasaaren viemäriverkon korjaamisesta ja uusimisesta. Kaupungin virastot eivät päässeet joulukuussa 2012 pidetyssä korjausrakentamisen rahoitusneuvottelussa kustannuksien jaosta sopuun. Viemäriverkon uusimisen kustannusarvio on noin 1,5 miljoonaa euroa. Investointi pitäisi saada ehdottomasti kaupungin budjettiin, ei lykätä hamaan tulevaisuuteen.

HSY:n vesihuollon kehittämisuunnitelmassa Seurasaari on merkitty selvitysalueeksi, vaikka korjaustoimia tarvitaan heti. Toisena HSY:n selvitysalueena mainitaan Vasikkasaari. Kruunuvuorenselällä sijaitsevaa veneilysaarta ei voi verrata Seurasaareen, jonka kävijämäärät ovat satakertaiset eli vuosittain 800 - 900 000 välillä. Seurasaari on pinta-alaltaan vähintään nelinkertainen, yhdistetty sillalla mantereeseen ja on auki ympärivuotisesti.

Seurasaaren viemäriverkkoon kuuluu useita rakennuksia: ympärivuotisesti avoin kahvila-ravintola, museon toimisto ja huoltorakennus, Antin kaffeliiteri, ns. Hiltusen talo, missä asuu Museoviraston sivareita, sekä ympärivuotisesti avoin Seurasaaren huoltorakennus ja yleisö-wc. Kaikissa on vessat, keittiöt ja viemärit, mistä jätevedet johdetaan viemäriverkkoon. Puutteellisen ja etenkin talvella katkeilevan vesihuollon ja viemäröinnin varassa ovat saaren eteläkärjessä sijaitsevat kirvesmiesten verstas ja Seurasaarisäätiön toimisto. Lisäksi saaressa on muutamia muita rakennuksia, kuten kahvila ja uimala, joita ei ole liitetty viemäriverkkoon, vaan niissä on oma erillinen likakaivo.

Huussit ovat asia erikseen. Seurasaaressa on kesäkaudella ollut käytössä neljä kompostivessaa, joita Stara ei ole kahtena viime kesänä hoitanut kunnolla. Tästä on tullut valtavasti negatiivista yleisöpalautetta. Kompostivessojen uusimista tulisi suunnitella yhdessä HKR:n ja Huussi ry:n kanssa. Viemäriverkko ei kilpaile huussien kanssa, vaan huusseja voidaan sen rinnalla käyttää ympärivuotisesti. Huusseja voisi esitellä Seurasaaressa vuosittain käyville kymmenille tuhansille ulkomaisille turisteille esimerkkinä suomalaisesta kestävästä, ekologisesta ja modernista käymäläkulttuurista.

Rambollin suunnitelmassa esitellään kolme vaihtoehtoista reittiä, joista pidän parhaimpana linjaa nro 1 (sininen), koska se kulkee saaren päätietä pitkin juhlakentälle ja kirvesmiesten verstaalle, ja on helpoiten huollettavissa. Nro 1:een kuuluu myös suunnitelma juhlakentän uudesta ympärivuotisesta lämmitetystä vessasta, joka on Seurasaaren kävijämäärät huomioiden ehdottomasti tarpeen. Linjavaihtoehto nro 2 edellyttää peruskallion räjäytyksiä, joka on hölmöä. Linja 3 kiertää saaren takametsissä.

Summa summarum: Seurasaaressa ei siis riitä viemäröinnin kevytversio vaan saareen tarvitaan uusittu, toimiva ja pitävä viemäriverkko, joka liitetään pitävästi mannerverkkoon. Kaupungin ja HSY:n tulee kustantaa uusi viemäriverkko meriveden ja maaperän puhtauden sekä Seurasaaren kävijöiden ja toimijoiden hyväksi.
https://drive.google.com/file/d/0B98NAvFByF2GR1c4WU5jVldRVlU/edit?usp=sharing

Miten uudistaisit Seurasaaren juhannusvalkeita?

Juhannusta Seurasaaren alueella on juhlittu pitkään. Museoviraston edeltäjä Suomen muinaistieteellinen toimikunta järjesti ensimmäiset viralliset Seurasaaren juhannusvalkeat 1954. Kahta vuotta myöhemmin eli 1956 juhlien järjestelyvastuu siirtyi tarkoitusta varten perustetulle Seurasaarisäätiölle.

Helsingin yliopiston kansatieteen professori Niilo Valonen perusti Seurasaarisäätiön Seurasaaren ulkomuseon tukijärjestöksi järjestämään juhannusjuhlia ja muita suomalaisen kansantaiteen esityksiä. Säätiön keskeisenä tehtävänä oli alusta alkaen tukea myös kansatieteellistä tutkimusta. Helsingin yliopiston kansatieteen sivuilta löytyvän lyhyen esittelyn mukaan "professori Valonen oivalsi urbanisoitumisesta lähtevät tieteenalan muutostarpeet ja otti ne opetuksessaan ja ohjauksessaan huomioon. Valonen hyödynsi taitavasti vaurastuvan Suomen mahdollisuuksia kanavoida rahoja talonpoikaiskultturia koskeviin laajoihin keruuhankkeisiin."

Valosen aikana säätiöllä oli helsinkiläisistä koottu oma edustajisto ja lukuisia aktiviisia toimintoja. Seurasaari eli kukoistuskautta 1950- ja 1960-luvuilla. Museoon siirrettiin uusia museorakennuksia ja saarella esitettiin jatkuvasti tanssia, musiikkia ja kansanoopperoita. Museo oli asiallisesti resursoitu ja juhannusvalkeat oli valtava tapahtuma. Kekkonen piti Seurasaarta silmällä.

Seurasaarisäätiön hallituksessa on alusta asti ollut Helsingin kaupungin, Helsingin yliopiston, Museovirastoston ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran edustus. Hallitusjäsenten osaaminen ja omistautuminen on vaihdellut suuresti. Helsingin kaupunki tukee säätiön toimintaa, mutta säätiön rahoitus on pitkälti omarahoitteista. Ohjelmatoiminnan on tuotettava voittoa, jotta henkilökunta saa palkkansa, säätiön vuokrat ja sähköt maksettua. Säätiön toimintaa ohjaavat säännöt ovat luettavissa tämän blogitekstin lopusta.

Kansatieteellisen tutkimuksen edellytykset parantuivat 1990-luvun alussa, kun merimies Emil Hietanen ja keittäjä Lempi Hietanen (os. Kovanen) testamenttasivat omaisuutensa Seurasaarisäätiölle. Pariskunnan elämäntarina on koskettava. Köyhistä oloista ensiksi kaupunkiin ja sieltä maailmalle lähtenyt, maailman meriä ja Etelä-Amerikan valtioita kolunnut merimies Emil Hietanen rakasti vaimonsa kanssa Seurasaarta. Keittäjä Lempi Hietanen piti huolta huushollista ja välillä epäonnistumisiin sortuneesta miehestä, säästi rahaa ja eli niukasti. Yhdessä he kokivat Seurasaaren maaseutumaiseksi ympäristöksi, paikaksi, jossa oli hyvä olla. Säästäväisen elämän päätteeksi pariskunta testamenttasi varansa Seurasaarisäätiölle käytettäväksi kansatieteelliseen tutkimustyöhön. Nykyisin hallinnollisesti säätiön yhteydessä toimiva, taloudellisesti ja juridisesti täysin itsenäinen Emil- ja Lempi Hietasen rahasto tukee kansatieteellistä tutkimustyötä vuosittain noin 20 000 eurolla. Rahaston varojen käytöstä päättää tieteellinen johtokunta ja varojen käyttö on tiukasti rajattu vain tieteelliseen käyttöön. Rahasto jakaa stipendejä kansatieteen opiskelijoille ja tutkijoille. Stipendien suuruutta on mahdollista tulevaisuudessa kasvattaa, koska säätiön pääoma on kasvanut tasaisesti.

Takaisin juhannukseen. Seurasaaren juhannusvalkeat ovat korostetun perinteinen, joidenkin mielestä jopa vanhoillinen tapahtuma. Juhannusvalkeisiin kuuluvat juhannuskokot, hääpari, perinteiset kansantanssit ja -musiikkiesitykset. Tanssiorkesteri soittaa juhlakentällä perinteisen rauhallisia säveliä. Tanssi on tyylikästä ja hillittyä. Juhlakentällä esitetään kesänäytelmä ja työnäytös. Seurasaaren sillan tuntumassa esiintyy tukkilaisia. Pääreitin varrella voi tehdä käsityöläisiltä ostoksia ja nähdä työnäytöksiä, lastenteatteria ja juhannustaikoja. Osa museotaloista on auki.

Juhannusvalkeat on suunnattu erityisesti koko perheelle sekä ulkomaisille turisteille. Alueella ei tarjoilla alkoholia eikä juopottelua sallita. Ruokatarjoilu on vaihdellut makkarasta muikkuihin, mutta yleensä on ollut tarjolla myös suomalaista perinneruokaa. Juhlien kävijämäärät ovat vaihdelleet 4000-8000 välillä. Aurinkoinen kesäsää on yleensä nostanut kävijämäärän ylös ja päinvastoin, sateella on koettu kävijäkato, joka puolestaan on rasittanut seuraavalla tilikaudella säätiön taloutta ja toimintaa.

Seurasaaren juhannusvalkeilla on kaksi houkutinta ja kliimaksia yli muiden:

1. Seurasaaren juhannushääpari

Seurasaaren juhannuspari vihitään Seurasaaren ulkomuseon tunnelmallisessa 1600-luvun Karunan kirkossa. Häätoimituksen jälkeen hääpari kulkee yleisön seassa kaustislaisen hääkatoksen alla, jota pitelevät parhaisiin pukeutuneet kansantanssijat. Kulkue päätyy Seurasaaren juhlakentälle ja hääpari tanssii häävalssinsa monituhatpäisen yleisön ympäröimänä. Tanssin lopuksi hääpari soudetaan juhlakentän viereisestä kokkorannasta kirkkoveneellä Seurasaaren pääkokon luo ja he sytyttävät pääkokon tuleen.

2. Seurasaaren juhannuskokot

Suomen juhannusta kuvaillaan tiedotusvälineissä usein kuvilla Seurasaaren pääkokosta. Seurasaaren pääkokosta on tullut kansallisen juhannusjuhlan symboli. Juhannusvalkeiden kokkojen suunnittelusta ja rakennustöistä on vastannut vuodesta 1975 lähtien liperiläinen, eläkkeellä oleva maanviljelijä Yrjö Aspiola. Hän rakentaa kokkoja usean miehen avustamana. Seurasaari on suomalaisen juhannuskokkotradition ylläpitäjä. Kansanperinteiden mukaisia kokkoja tehdään eri puolille saarta kymmenkunta: koivistolainen sankakokko ja vanhapiika, inkeriläinen rattaanpyöräkokko, virolaisia tynnyrikokkoja, uusmaalainen risukokko, oriveteläinen ristikkokokko, lasten havukokko, tukkilaisten pikkukokko sekä lautalla kelluva pääkokko, jonka latva nousee kymmenen metrin korkeuteen. Kokot sytytetään tietyssä järjestyksessä pienimmistä suurimpaan. Pääkokon sytyttämishetkellä monituhatpäinen yleisö hakeutuu Seurasaaren rannoille ihailemaan tulta. Kun kokko syttyy, kokkorannassa vanhojen naisten lauluryhmä esittää kauniita suomalaisia suvilauluja. Tunnelma on hyvin harras ja kaunis.

Juhannusvalkeiden ohjelma on vuosikymmenien ajan pysynyt samankaltaisena, perinteisenä ja konservatiivisena. Juhlien sisällön suunnittelusta ja toteutuksesta ovat vuosikymmenien ajan vastanneet samat arvostetut ja kunnioitetut kansanmusiikki- ja tanssipiireistä tulevat henkilöt. Käytännön tasolla juhannusvalkeita järjestää säätiön kaksi sihteeriä (toinen osa-aikaisena) yhdessä apuvoimien kanssa. Apuna juhannuksena on kymmeniä palkattuja ja vapaaehtoisia henkilöitä, liikuntajärjestöjä ja yhdistyksiä, järjestyksenvalvojia, tiepalvelumiehiä ja entisiä poliiseja. Ohjelmiston, liikenteen ja turvallisuuden järjestäminen on suuri urakka. Tuhansien kävijöiden viihdyttäminen teettää työtä ja maksaa.

HAASTEENA UUDISTAMINEN

Seurasaaren juhannusvalkeat ovat poikkeuksellisen kaunis ja miellyttävä tapahtuma. Traditioilla on sijansa. Perinteitä tulee kunnioittaa ja vaalia huolella. Ihmiskunnan historiassa elämällä ja perinteillä on kuitenkin ollut tapana myös uudistua eli varioitua ja rikastua, ja näin tulisi olla myös Seurasaaren juhannusvalkeiden kohdalla.

Seurasaarisäätiön hallituksen jäsenenä olen huolissani siitä, löytävätkö alle 50-vuotiaat suomalaiset tämän arvokkaan ja pieteetillä toteutetun juhannusjuhlan?  Ottavatko nuoremmat sukupolvet Seurasaaren juhannusvalkeat omakseen? Vai kokevatko he juhannusvalkeat vanhemman väen kuivana ja tylsänä kinkerinä? Torjuvatko he juhlat? Onko Seurasaaren juhannusvalkeista tullut perinteiden vanki, samanmielinen kyläjuhla? Kykeneekö yhteisö ja juhla enää uudistumaan?

Toisaalta, kun muu Suomi juhlii juhannusta railakkaasti ja jopa vaarallisesti, Seurasaaressa on voinut luottaa järjestelyiden turvallisuuteen ja toimivuuteen. Känniset räyhääjät eivät öykkäröi eivätkä nyrkit heilu. Rauhallisuudessa ja ennustettavuudessa on ehdottoman hyviä ja kannatettavia puolia. Ohjelmiston perheystävällisyys on arvokas traditio, josta on syytä pitää kiinni.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että juhannusvalkeita tulee uudistaa reippaasti uusien yleisöjen löytämiseksi ja juhlan identiteetin virkistämiseksi. Säilyäkseen juhannusvalkeiden tulee elää ajassa, uudistua ja voida hyvin. Olen ehdottanut seuraavia uudistuksia:

1. Uusia esiintyjiä: nykykansanmusiikkia, monipuolisempia teatteriesityksiä
2. Avataan juhannusvalkeat kaikille halukkaille esiintyjäryhmille, kunhan ohjelmaidea sopii sisällöllisesti  juhannusjuhlille ja on kustannuksiltaan kohtuullinen 
3. Uusitaan ruokatarjoilu  ja catering - suomalainen juhannusruoka
4. Järjestetään 50-luvun perinteiset  lavatanssit 
5. Lasten juhannuskonsertti
6. Maahanmuuttajien osallistaminen, paremmat englanninkieliset palvelut

Seurasaarisäätiön hallituksessa olemme pohtineet juhlien modernisointia ja erityisesti ruoka- ja juomatarjoilun uudistamista monesta eri näkökulmasta. Sopivaa catering-firmaa ei kuitenkaan ole löytynyt ja useat esiintyjät ovat kieltäytyneet muiden juhannuskiireiden vuoksi. Olen ehdottanut, että kesäravintolan yhteyteen pihamaalle perustettaisiin tanssilava ja juhla-alue nuoremmalle väelle, missä voisi esittää kiinnostavaa kesähenkistä livemusiikkia, tanssia ja muuta ohjelmaa. Uudistukset ovat edenneet hitaasti, mutta pieniä parannuksia on jo saatu aikaiseksi. Ensi kesänä 2014 juhlien musiikki nuorentuu jälleen hieman, kun alueelle saadaan Perinnearkku ry:n muusikoita. Luvassa on myös uudenlaista runolausuntaa ja uusi kesänäytelmä.

Lopuksi pyydän kaikkia juhannusvalkeiden uudistamisesta kiinnostuneita, niin kävijöitä kuin esiintyjiä, ottamaan rohkeasti yhteyttä Seurasaarisäätiön hallitusjäseniin ja säätiön sihteereihin. Lähettäkää ideoita ja ehdotuksia sähköpostilla tai soittakaa. Konkreettisia kirjallisia ohjelmatarjouksia ja palautetta käsitellään säännöllisesti Seurasaarisäätiön hallituksessa. Ehdotusten pohjalta tehdään tarvittaessa uusia linjauksia. Uudistusten käytännön toteutus riippuu resursseista, toimijoista ja henkilöistä sekä näiden asenteista. Pieni piristävä paine vakiintuneen kansanperinneväen suuntaan ei ole sekään pahitteeksi, jotta saadaan uusia ajatuksia ja toimia liikkeelle. Uskon, että Seurasaaren juhannusvalkeita on mahdollista uudistaa yhteistyössä, hyvässä hengessä.

SEURASAARISÄÄTIÖN SÄÄNNÖT

 

SEURASAARISÄÄTIÖ – FÖLISÖSTIFTELSEN SÄÄNNÖT

Säätiön nimi, kotipaikka ja tarkoitus

1 § Säätiön nimi on Seurasaarisäätiö – Fölisöstiftelsen ja kotipaikka Helsingin kaupunki.

2 § Säätiön tarkoituksena on Seurasaaren museotoiminnan tukeminen

1. tukemalla kansatieteellistä tutkimus- ja julkaisutoimintaa;

2. harjoittamalla suomalaisen kansantaiteen ja muun kansanperinteen tutkimusta ja tunnetuksi tekemistä;

3. järjestämällä kansanperinnettä ja suomalaisen kansankulttuurin ominaisluonnetta kuvaavia esityksiä ja toimintoja;

4. kehittämällä muuta Seurasaareen sopivaa kansaperinteeseen liittyvää toimintaa;

5. ylläpitämällä kokoelmia ja järjestämällä näyttelytoimintaa.

Tarvittaessa säätiö hankki toimintaansa varten asianomaisen viranomaisen luvan tai suos- tumuksen.

3 § Säätiön omaisuutena on

1. säädekirjassa mainittu peruspääoma viisisataa (500) nykymarkkaa sekä mitä siihen lahjoin testamentein tai säätiön edustajiston päätöksellä säätiön muista varoista saatetaan lisätä;

2. käyttövarat, so. peruspääoman tulot ja muu omaisuus, jonka säätiö myöhemmin laillisesti hankkii ja jota ei liitetä peruspääomaan.

Säätiön varat on sijoitettava tuloa tuottavasti ja turvatusti. Peruspääomaa saadaan käyttää säätiön tarkoituksiin vain hallituksen kokouksen päätöksellä, jos sitä on kannattanut vähintään viisi läsnä olevista jäsenistä.

4 § Säätiöllä on oikeus ottaa vastaan apurahoja, lahjoituksia ja testamentteja sekä muullakin laillisella tavalla hankkia varoja tarkoitustensa toteuttamiseksi.

Seurasaarisäätiöllä on oikeus harjoittaa museovieraita palvelevaa kahvila- ja kioskitoimintaa sekä ulkomuseoon ohjelmatoimintaan liittyvää julkaisujen ja esineiden myyntiä.

Säätiöllä voi olla erikoisrahastoja.

5 § Säätiön hallintoelimenä on säätiön hallitus.

Säätiön hallitus

6 § Säätiön asioita hoitaa ja säätiötä edustaa sen hallitus. hallitukseen kuuluu seitsemään (7) lokakuun loppuun mennessä valittua jäsentä, joista kolme (3) valitsee Helsingin kaupunginhallitus, kaksi 82) valitsee Museovirasto, yhden (1) valitsee Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos 7 kansatiede ja yhden (1) valitsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Hallituksen jäsenten toimikausi on kolme (3) kalenterivuotta. Jäsenistä on vuorovuosin kaksi (2), kaksi (2) ja kolme (3) erovuorossa.

Hallituksen asiana on mm.

1. valita itselleen keskuudestaan vuosittain puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa;

2. ottaa pääsihteeri, taloussihteeri ja muut toimihenkilöt;

3. vahvistaa pääsihteerin, taloussihteerin ja muiden toimihenkilöiden tehtävistä määräävä johtosääntö,

4. laatia seuraavan vuoden toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio huhtikuun loppuun mennessä;

5. laatia säätiön toimintakertomus ja tilinpäätös, antaa toimintakertomus ja tilit tilintarkastajien tarkastettavaksi;

6. toimittaa viimeistään huhtikuun 30. päivään mennessä Patentti- ja rekisterihallituk- selle, opetusministeriölle, Helsingin kulttuurien tutkimuksen laitokselle / kansatiede sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle jäljennökset säätiön toiminta- ja tilin- tarkastuskertomuksista, tilinpäätöksestä sekä tilinpäätöksen käsittelyä koskevasta hallituksen kokouksen pöytäkirjasta, Patentti- ja rekisterihallitukselle lisäksi jäljennökset taseen liitetiedoista ja tase-erittelyistä.

7 § Hallitus on päätösvaltainen, kun yli puolet jäsenistä on läsnä puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja mukaan luettuina. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaaleissa kui- tenkin arpa.

Hallituksen kokoukset

8 § Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan toimesta vähintään kolme (3) vuorokautta ennen kokousta annetulla suullisella tai kirjallisella kutsulla. Hallitus pitää kevätkokouksen helmikuun loppuun mennessä ja syyskokouksen lokakuun loppuun mennessä. Muita kokouksia hallitus pitää tarvittaessa.

Kevätkokouksessa
1. hyväksytään edellisen vuoden toimintakertomus;

2. hyväksytään edellisen vuoden tilinpäätös;
3. annetaan edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös tilintarkastajille tarkastet- tavaksi;
4. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Syyskokouksessa

1. todetaan hallituksen jäsenet seuraavaksi toimintavuodeksi;
2. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa seuraavaksi toiminta- vuodeksi;
3. todetaan tilintarkastajat, jotka on valittu tarkastamaan seuraavan vuoden tilejä ja hallintoa;
4. vahvistetaan seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Tilintarkastajat

9 § Säätiölle valitaan lokakuun loppuun mennessä kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet tarkastamaan seuraavan vuoden tilejä ja hallintoa; toisen tilintarkastajan varamiehineen valitsee Helsingin kaupunginhallitus ja toisen tilintarkastajan varamiehineen Museovirasto; ainakin toisen tilintarkastajan ja hänen varamiehensä on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja.

Yleisiä määräyksiä

10 § Säätiön nimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja tai jompikumpi varapuheenjohtaja, kukin erikseen yhdessä pääsihteerin kanssa.

11 § Säätiön tilivuotena on kalenterivuosi.

Säätiön tilit ja toimintakertomus on jätettävä helmikuun loppuun mennessä tilintarkastajille, joiden on annettava kertomuksensa maaliskuun 15. päivään mennessä hallitukselle.

12 § Hallituksen jäsenille maksettavat kokouspalkkiot voivat olla enintään valtion komiteapalkkioiden mukaiset, tilintarkastajille maksetaan palkkiot laskun mukaan.

13 § Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä vain hallituksen kokouksessa. Yksityiskohtainen muutosehdotus on liitettävä kokouskutsuun. Muutosehdotus voi tulla hyväksy- tyksi ainoastaan, jos vähintään hallituksen viisi läsnä olevaa jäsentä on sitä kannattanut.

Sääntömuutoksille on haettava Patentti- ja rekisterihallituksen vahvistus. Säätiön lopettaminen toimitetaan samaa menettelytapaa noudattaen.

14 § Jos säätiö lopettaa toimintansa, sen jäljelle jääneet varat on käytettävä säätiön tarkoituksen toteuttamiseen sen mukaisesti kuin siitä hallituksen kokouksessa lähemmin päätetään.

Kiitos joulupolun järjestäjille

Kiitos kaikille järjestäjille erinomaisesti onnistuneesta Seurasaaren Joulupolusta. Väkeä oli reilusti, vaikka lumipyry ja tuulisen kylmät keliolosuhteet olivat melkoisen hurjat. Tunnelmaltaan tapahtuma oli lämmin, ihmiset pysyivät hyväntuulisina eikä tapahtumapisteisiin syntynyt pitkiä jonoja. Talvimyrsky, lumisade ja pakkasen pauke vain vahvistivat vanhanajan joulutunnelmaa. Hevosreet kiersivät Seurasaarta, rakotulet loimusivat ja joululaulut raikasivat. Metsässä luikki tonttuja ja eläimiä. Ivarsin talolla nähtiin joulunäytelmä peikoista, tontuista ja joulumielestä. Iisalmen pappilassa aukesi upea tunnelmallinen postikonttori.

Seurasaaressa nähtiin myös kynttiläpolku ja -lehto sekä tuliryhmä Poltteen jännittävä esitys. Seurasaaren kesäravintolassa oli tarjolla kuumaa juomaa ja soppaa sekä musiikinopettajaksi opiskelevien lapsille pitämä soittopaja. Antin museotalon saliin puolestaan oli lavastettu vanhanajan joulukattaus puisine astioineen, perinneruokineen ja kynttilöineen. Takassa loimotti "tuli" ja peräpenkillä nuokkui vanha isoisä. Koko Seurasaaren museoalue oli valaistu vanhanajan öljylampuilla. Puissa, hangissa ja museotalojen ikkunoissa saattoi nähdä tonttuja, olkipukkeja- ja sydämiä. Siltaa koristivat hienot talkootöillä sidotut havuseppeleet. Tarjolla oli myös ilmaista joulupuuroa, glögiä ja tikkupullaa. Kaiken tämän taustalla pauhasi melkoinen talvipuhuri. Kun ilmastonmuutos aikanaan konkretisoituu, muistellaan näitä talvia vielä haikeudella.

                                Täällä on katsottavissa lisää kuvia Seurasaaren joulupolulta. 

Erityisen säväyksen joulupolulle antoi sen uusi suojelija, Jenni Haukio, joka piti hienon ja reippaan puheen sekä sytytti ensimmäistä kertaa jouluvalot Seurasaaren juhlakentän joulukuuseen. Haukio korosti puheessaan vapaaehtoistyön ja joulun yhteisöllistä merkitystä. Hän kiitti järjestäjiä kauniisti ja mainitsi joulupolun esimerkkinä toisista välittämisestä. Tämä on arvokas viesti, koska Seurasaaren joulupolku on järjestetty vuodesta toiseen täysin vapaaehtoisvoimin, eikä saarella tuputeta häiritseviä markkinointiviestejä tai joulukrääsää. Tarkoituksena on rauhoittua hetkeksi ja kokea alkuperäistä, rauhallista ja sadunomaista joulutunnelmaa. Tässä joulupolku onnistui jälleen erinomaisesti. Kiitos kaikille. Rauhallista Joulua.

  Joulupolun perustaja Marjaliisa Kauppinen ja Jenni Haukio sytyttävät
  joulukuusen valot. Juontaja Mikko "Peltsi" Peltonen seuraa vierestä. 

Seurasaaresta Joulusaari?

Kirjoitus on julkaistu Töölöläinen -lehdessä 9.12.2012. 

Seurasaaren joulupolku järjestetään sunnuntaina 16.12. Juhlan suojelijana toimii ensimmäistä kertaa Jenni Haukio. Juontajana debytoi Yleisradion ohjelmista tuttu Mikko ”Peltsi” Peltonen.

Joulupolun tarkoituksena on luoda aitoa ja alkuperäistä joulumieltä kiireiden keskelle. Joulupolun perustaja Marjaliisa Kauppinen ja kaupungin tapahtumatuottaja Päivi Munther ovat vuosien varrella koonneet joulupolun ympärille yli sadan vapaaehtoisen joukon. Tänä vuonna uusina osallistuvat mm. Munkkiniemen tyttöpartiokunta Kirisiskot ja Seurasaaren uimarit ry.

Parasta joulupolussa on sen tunnelma: epäkaupallinen, rauhallinen ja yhteisöllinen joulujuhla. Lapset säteilevät ilosta, kun ympärillä liikkuu ja tapahtuu kaikenlaista. Museoalueella ja juhlakentällä liikkuu tonttuja ja metsäneläimiä, lauluja ja leikkejä, hevoskärryt, joulupukki muorineen, pipareita ja glögiä sekä illan pimetessä myös rakovalkeita, lyhtyjä ja kynttiläpolku. Lapsille ja miksei myös aikuisille jää Joulupolusta vahvoja muistijälkiä eli tarinoita, tuoksuja, elämyksiä, aitoa joulutunnelmaa. Tervetuloa siis mukaan!

Seurasaari on yksi Helsingin suosituimmista ja omaperäisimmistä turistikohteista. Talvikaudella Seurasaaressa on hiljaista. Siksi esitän toiveen, että Seurasaaren museoalue valaistaisiin ja koristeltaisiin joulun ajaksi. Hyvin suunnitellulla ja teknisesti korkeatasoisella led-valaistuksella Seurasaaren silta, puut ja museorakennukset heräisivät eloon ja loihtisivat alueesta taianomaisen ja tunnelmallisen joulusaaren.

Seurasaaren joulusaari on mahdollista tuotteistaa ja silloin se houkuttelisi Helsinkiin keskieurooppalaisia, venäläisiä ja aasialaisia turisteja. Tämä edellyttäisi kuitenkin investointeja: Seurasaareen voisi rakentaa joulupukin talon ja verstaan, joka kesäkaudella toimisi opaskeskuksena. Seurasaaressa voisi järjestää perinteitä kunnioittavat joulumarkkinat ja perustaa tallin hevosajeluja varten.

(Lisäys: Jos kaupungilla ja Museovirastolla ei ole varaa uuteen joulupukin verstaaseen ja opastuskeskukseen, on sellainen jo valmiina naapurustossa. Tomtebon arvohuvila (rak. arkkitehti Gustaf Nyström 1893) Tamminiemen vieressä jäi tyhjilleen vuonna 2010).

Tänä vuonna Joulusaaren ideaa kokeillaan pienimuotoisesti, kun Joulupolun perustaja Marjaliisa Kauppinen lahjoittaa juhlakentän suureen luonnonkuuseen perinteiset jouluvalot. Jouluvalot sytyttää Jenni Haukio. Seurasaarisäätiö järjestää joulunalusviikolla ohjelmaa. Jatkossa toivomme kaupungin ja Helsingin Energian tukea valaistuksen toteuttamiseksi. Tehdään yhdessä Seurasaaresta Joulusaari!

Seurasaaren kuulumisia vuodelta 2012

Seurasaaren toimintavuosi 2012 oli vilkas ja edistyksellinen. Ulkomuseon uutena osaavana ja aikaansaavana intendenttinä aloitti FM Mikko Teräsvirta. Mikko on työskennellyt nuorena Seurasaaren oppaana ja hänellä on 10 vuoden kokemus Kansallismuseosta.

Seurasaaren uimalan uimapukuvuorot (ke ja su) aiheuttivat kesällä kitkaa. Toivottavasti uimala avataan myös ensi kesänä vuoropäivinä kaikille helsinkiläisille. Muistettakoon myös, että kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupasi ulkomuseon 100-vuotisjuhlissa 12.6.2009, että Seurasaaren uimalan yhteyteen rakennetaan yleinen sauna. Ehkä otin lupauksen liian kirjaimellisesti, mutta pidän ideaa loistavana. Yleinen sauna vanhan puu-uimalan yhteydessä olisi takuuvarma turistihitti, kuin Istanbulin parhaat hamamit eli kylpylät.

Keskustelua on herättänyt myös Seurasaaren wc-tilanne. Kompostivessat olivat siivottomia ja ulkoilijat kiukkuisia. Ongelman ydin eli Seurasaaren ikivanha viemäriverkko on surkeassa kunnossa. Seurasaaren ja Taivallahden välinen merenalainen putki on ruosteessa ja merenlahdelle vuotaa viemärijätteitä. Seurasaareen on suunniteltu viemäriverkon täysremonttia, mutta rahoitus puuttuu. Olennaista on saada remonttihanke käyntiin ja Seurasaareen viemärit kuntoon. Seurasaareen tarvitaan myös uusi, ympärivuotinen wc-rakennus. Kaupungin ympäristökeskus on varoittanut asiasta useasti ja asettanut myös uhkasakkoja - turhaan.

Tomtebon arvohuvila (rak. arkkitehti Gustaf Nyström 1893) Tamminiemen vieressä jäi tyhjilleen vuonna 2010. Nyt tilakeskus haluaa myydä rakennuksen. Tomtebossa on toimistotiloja, suuri sali, keittiö sekä näyttämö. Tomtebo oli 1950-luvulta lähtien kaupungin vuokra-asuntoina ja 1970-luvulta lähtien Seurasaarisäätiön toimistona ja kahvilana. Talon ympärillä on yli 2000 neliön puutarha.

Tomtebo sijaitsee Tamminiemen vieressä. Rakennukseen on tarjoutunut toimijaksi suomalaista kulttuuriperintöä, eli perinnekasveja ja eläinlajeja vaaliva Maatiainen ry, jolla on varallisuutta ja resursseja järjestää ympärivuotista toimintaa. Tilakeskuksen vuokrapyyntö nousi hiljattain kuitenkin 1300 eurosta peräti 3000 euroon, eikä yhdistyksellä ole siihen varaa. Kompromissina Maatiainen etsii nyt rakennukseen kanssavuokralaisiksi kahvilayrittäjää ja taiteilijoita.

Meilahden taidemuseon sulkeuduttua alueella on huutava pula ympärivuotisista palveluista ja ohjelmasta. Kyse on myös elävästä kaupunkikulttuurista, sivistyksestä ja vanhojen rakennusten interiöörien annista nykyihmiselle. Mikä olisikaan parempi paikka esitellä suomalaisten maatiaiskasvien ja eläinten kuten suomenhevosen ja kyyttöjen historiaa ja nykypäivää kuin Seurasaaren ja Tamminiemen naapurissa sijaitsevat Tomtebo?

Urho Kekkosen, Risto Rytin ja C.G.E Mannerhimin kotina toimineen Tamminiemen naapuriin sopii täydellisesti elävä kansankulttuurikeskus, missä paikkansa saavat niin suomalaisen talonpojan ja torpparin kuin ruoan ja eläinten alkuperästä kertovat näyttelyt. Antakaamme hankkeelle kaikki tukemme.

Toivotan kaikille lukijoille rauhallista ja tunnelmallista joulua.

Seurasaaren ystävien jäsenkysely

Seurasaaren ystävät ry. julkaisi hiljattain jäsenkyselyn. Se on tarkoitettu kaikille Seurasaaren käyttäjäryhmille: kansanperinteen harrastajille, luonnon ystäville, historian harrastajille, ulkomuseon kävijöille, turisteille, tutkijoille, lintubongareille, lepakkotutkijoille, partiolaisille, piknikin pitäjille, puunhalaajille, kahviloiden ja ravintolan asiakkaille, ulkoilijoille, urhelijoille, uimareille jne.

Olennaisia kysymyksiä:
Mitä Sinä haluaisit tehdä Seurasaaressa?
Miten Seurasaaren aluetta tulisi mielestäsi kehittää?
Millaista toimintaa tarvitaan Seurasaareen lisää?
Mikä on mielestäsi parasta Seurasaaren ystävissä?

Vastaa Seurasaaren ystävien jäsenkyselyyn, niin osaamme jatkossa huomioida sinunkin toiveesi entistä paremmin. Kyselyyn vastaaminen vie vain hetken, kiitokset palautteestasi!

Vastaa kyselyyn täällä >>>

Ajankohtaisia Seurasaaren kuulumisia

Hei lukija, tässä ajankohtaisia kuulumisia Seurasaaresta lokakuussa 2012.

Kompostointikäymälät

Seurasaaren wc-tilanne viime kesänä oli ainakin kansalaisten valitustulvan näkökulmasta katastrofaalinen. Lassila & Tikanoja ei ole siivonnut saaren neljää kuivakäymälää kunnolla. Ainoa yleinen lämmitetty wc-rakennus ei riitä kattamaan tarpeita. Tästä syystä Seurasaarisäätiö on tehnyt virallisen esityksen HKR:lle siitä, että Seurasaareen hankitaan uuden sukupolven design-kompostikäymälät. Niitä sopii sitten esitellä tulevissa maailman vesistökonferensseissa.

Putkiverkko

Seurasaaren viemäriverkko on surkeassa kunnossa ja alueelle on suunniteltu koko putkiston täysremonttia ja täydennysrakentamista. Reittivaihtoehtoja on kolme, joista yksi edellyttää peruskallion räjäytystä. Itse pidän parhaana reittilinjausta, missä putki kulkee saaren päätietä pitkin ja ulottuu juhlakentän kahvilaan, kirvesmiesten verstaalle ja Seurasaarisäätiön toimistolle. Tärkeintä on saada juhlakentälle ympärivuotinen lämmitetty wc-rakennus, koska sille on kova tarve. Myös Seurasaaren ja mantereen välinen merenalainen putki on ruosteessa ja Seurasaaren ja Tamminiemen parkkialueen väliselle merenlahdelle vuotaa edelleen jatkuvasti Seurasaaren rakennusten viemäreiden ja wc:eiden kävijöiden ulosteita (en suosittele uimista). Merenalaisen putken korjaaminen on ilmeisesti niin kallis investointi, ettei siihen ryhdytä, vaikka kaupungin ympäristökeskus on antanut asiasta jo useita varoituksia ja uhkasakkoja. Likainen vesi lilluu Seurasaaren salmella aina Hietsun uimarannalle asti.

Tomtebon tulevaisuus

Tomtebon arvohuvila Tamminiemen vieressä on jäänyt tyhjilleen ja rakennusta ollaan myymässä. Kunnallispoliitikkojen kannattaisi nyt skarpata, koska puuhuviloita ei ole enää yhteiskäytössä Helsingissä juuri yhtään. Tomtebo on ollut 1950-luvulta lähtien vuokra-asuntoina, 1970-luvulta lähtien perinnenäyttämönä ja kahvilana. Rakennus sijaitsee Tamminiemen vieressä, aivan Seurasaaren tuloaulan ja bussi 24:n päätepysäkin edessä. Rakennukseen on tarjoutunut toimijaksi mm. suomalaista kulttuuriperintöä, perinnekasveja, eläinlajeja ja maisemia vaaliva Maatiainen ry, jolla on varallisuutta ja resursseja järjestää talossa ja sen puutarhassa ympärivuotista toimintaa. Kaupungin vuokrapyyntö on kuitenkin hiljattain noussut 1300 eurosta peräti 3000 euroon, eikä Maatiaisella ole siihen varaa. Kiinteistöviraston virkamiesten tahtona on myydä kaikki ylimääräiset vanhat kiinteistöt. Se on ymmärrettävää, koska vanhan ja rapistuvan kiinteistökannan korjaustarve ja -kustannukset ovat kasvaneet. Toisaalta Aino Achtén huvilan, Tomtebon, Oranssin talon ja Puotilan kartanon kaltaiset kohteet on säilytettävä yleisessä käytössä. Helsinkiläisten veronmaksajien yhteisen omaisuuden, viihtyvyyden ja perusoikeuksien näkökulmasta on välttämätöntä, että helsinkiläisillä on oikeus järjestää toimintaa ja kokea kulttuurielämyksiä myös vanhoissa rakennuksissa. Helsingin tulee pitää kiinni jäljellä olevista, sijainniltaan edullisista ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista. Parhaat kohteet tulee pitää yhteisessä ja avoimessa käytössä, varsinkin kun toiminnan kustannukset eivät tule kaupungin kirstusta, vaan yleishyödyllisiltä yhdistyksiltä ja säätiöltä. Kyse on tämän päivän elävästä kaupunkikulttuurista, historiallisten kerrosten vuoropuhelusta, sivistyksestä ja vanhojen rakennusten interiöörien ja ympäristöjen annista nykypäivän ihmiselle. Huviloiden yhteiskäyttöön tulisi kehittää uusia, luovia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Virkamiesten tulisi epäilevän ja nuivan asenteen sijasta uskoa ja luottaa edes keskeisiin, vakavaraisiin yhdistyksiin. Ränsistyvät hippihuvilat ja epäselvät kuntokartoitukset ovat asia erikseen.

Kekrit Seurasaareen?

Seurasaarisäätiö haluaisi elvyttää hiennon suomalaisen kansanperinteen, Kekrin. Tänä vuonna se ei vielä onnistu. Yritämme Suomen talonpoikaissäätiön kanssa ensi vuonna uudestaan.

Joulusaari - Seurasaari

Seurasaaren joulupolku ry. on esittänyt Helsingin Energialle ja HKR:lle Seurasaaren valaisemista joulukuun ajaksi. Melko pienellä taloudellisella ja teknisellä investoinnilla olisi mahdollista luoda Helsinkiin joulukuun ajaksi upea, tunnelmallinen matkailukohde. Seurasaaresta saa nykyisin talvella myös kahvia ja pullaa - Tamminiemen ja Mieritzin kahvila ovat auki ympärivuotisesti, Mieritz viikonloppuisin. Museotalot ja puuston valaisemalla saaresta saisi helposti erittäin kauniin ja tunnelmallisen. Minut pyydettiin hiljattain myös Seurasaaren joulupolku ry:n hallitukseen.

Antin aukion kunnostaminen, perinnenäyttämö 

Seurasaareen tarvitaan kunnon esiintymislava. Vaihtoehtoina ovat Antin talon aukion lavan kehittäminen nykyistä paremmaksi, tai täysin uuden perinnenäyttämön rakentaminen kesäravintolan yhteyteen. Perinnenäyttämön rakentaminen lähes toteutui vuonna 2008, piirustukset ja budjetti olivat jo valmiina, mutta kaupunki vetäytyi viime tingassa hankkeesta, koska sen "tuottavuudesta" ei oltu varmoja. Seurasaaren ravintoloitsija Juha Rantanen on kertonut, että hän saattaisi saada uudelle perinnenäyttämölle suuren sponsorin, jos hanke lämmitellään uudestaan. Kunnon katettu lava avaisi Seurasaareen täysin uudet turisti- ja ohjelmamahdollisuudet.

Kirkkovenetalas

Seurasaarisäätiön toissavuonna yli 50.000 eurolla Suomenlinnan puuvenerakentamossa rakennuttama kirkkovene on vajaakäytössä. Venettä ei ole saatu kunnolla säilytettyä, koska Museoviraston kanssa ei ole päästy yhteisymmärrykseen veneen säilyttämispaikasta. Suunitelmissa on rakentaa kirkkoveneelle täysin uusi talas, mutta se maksaa yli 50000 euroa. Rahoja ei ole, eikä veneellä muutenkaan ole ollut juurikaan käyttöä.

Kalevalakehto

Seurasaaren Kalevalakehto on saanut jatkoluvan, eli rakennusta ei siirretä tai pureta. Käyttöaste on ollut heikohko, joten kannattaa mainostaa ja markkinoida tämän tunnelmallisen ja pienen rakennuksen käyttömahdollisuutta kaikille esim. hiljentymiseen, kokouksiin tai ristiäisiin. Tila tosin ei ole lämmitetty.

Yleinen sauna Seurasaareen?

Tästä olen kirjoittanut jo useita kertoja. Seurasaaren uimalan yleisen saunan piirustukset ovat jo valmiina, rakentamiselle pitäisi saada vielä rahoitus. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupasi ulkomuseon 100-vuotisjuhlien juhlapuheessa Seurasaaren juhlakentällä 12.06.2009, että kaupunki rakentaa saunan. Tätä pidettiin siis varmana, mutta ilmeisesti säästösyistä hankkeesta on luovuttu. Kysyn kuitenkin vielä kerran, minne yleinen sauna sopisi paremmin, kuin Helsingin viimeiseen jäljellä olevaan yleiseen puu-uimalaan, meren rantaan? Olen 100% varma, että ympärivuotisesta saunasta tulisi kertaheitolla yksi Helsingin parhaista turistikohteista.

Talviuinti

Seurasaaren uimalan palattua liikuntaviraston haltuun - mitä pidän hyvänä - on muutos herättänyt myös vastustusta. Suurin meteli nousi siitä, ettei uimala ole talvikaudella avoinna entisenlaisesti. Hiljattain on kuitenkin perustettu Seurasaaren talviuimarit ry. joka ottaa uimalan talvikaudella hoidettavakseen. Kesällä uimala on liikuntaviraston käytössä. Toivottavasti tieto mahdollisuudesta uida uimalassa kesä-keskiviikkoisin ja sunnuntaisin uimapuvussa leviää kaikkien helsinkiläisten tietoisuuteen.

Isännäntalon yläkerran ennallistaminen

Saaren länsirannan Isännän talo on Seurasaaren ensimmäisiä rakennuksia. 1900-luvun alussa rakennus toimi höyrylaivamatkustajien odotussalina, mihin noustiin jyrkkiä portaita ja parvekkeelta saattoi ihailla maisemia. Yläkerrassa piti majaansa myös luonnontieteellisen keskusmuseon edeltäjä, erikoinen lintukokoelma. Nyt tila on tarkoitus ennallistaa näyttelykäyttöön. Aikataulu ja budjetti vielä avoin.

Juha Inkisen Seurasaari - valokuvakirja

Valokuvaaja Juha Inkinen on ottanut vuosien aikana upeita kuvia Seurasaaren museotaloista. Hän ehdotti jo vuonna 2010, että Seurasaarisäätiö järjestäisi Seurasaaressa hänen kuvistaan näyttelyn. Säätiön hallitus ei siihen tuolloin halunnut ryhtyä, ja näyttely siirtyi galleria Hippolyteen. Inkinen on julkaisemassa Seurasaari-kuvista kirjaa, johon hän hakee apurahaa Taiteen keskustoimikunnalta.

Juhannusvalkeat

Seurasaaren juhannusvalkeat 2012 menivät tällä kertaa paremmin. Lipun maksaneita oli noin 6000, joista lapsia 1300. Tuloilla katetaan nipin napin säätiön kuluvan vuoden toimintabudjettia. Maksaneita kävijöitä tulisi kuitenkin olla vähintään 7000, jotta säätiön budjetti olisi turvattu. Edellisinä kolmena vuotena kävijämäärä jäi alle 5000 mikä ajoi säätiön talouden erittäin ahtaalle, ja säätiö joutui myymään omaisuuttaan. Juhannusvalkeiden ohjelmisto on edelleen liian vanhakantainen ja tylsä, ja olen esittänyt juhlille uusia esiintyjiä ja avauksia. Tänä vuonna mukaan saatiin vihdoin myös modernia kansanmusiikkia, ensi kesänä pistetään sitten juhlia jälleen piirun verran uusiksi. Toivoisin myös Tervasaaren uuden rock-festivaalin sovittamista Seurasaareen, koska saaressa on hyvin tilaa myös tälle uudentyyppiselle osiolle. Haasteena on vanhojen rakennusten paloturvallisuus. On myös syytä huomioida, että Juhannusvalkeat ovat perinteisesti olleet koko perheen raittiusjuhlat, vaikkakin paikalle on saanut tuoda vähäisessä määrin myös omia juomia. Keskustelua on käyty myös kalliista lipunhinnoista ja liian vähäisistä vessoista.

PS katso täältä tuttavani Lauri Laurénin hienoja valomaalauksia Seurasaaresta

Pelastakaa Lönnrotin koti

Paikkarin torppa, Sammatti

Minulta kysyttiin eilen, mihin tarvitaan suo- tai laiturimuseota? Kysymys esitettiin Pehr Evind Svinhufvudin ja Elias Lönnrotin kotimuseoiden sulkemisesta käydyn keskustelun yhteydessä. En tiennyt että Suomessa on laiturimuseo, mutta Lönnrotin ja Svinhufvudin merkityksestä olin kuullut peruskoulun historiantunneilla.

Saivartelu sikseen. Tällaisia kysymyksiä esitetään Suomessa päivittäin. Fiksut, korkeastikoulutetut ihmiset kysyvät mihin tarvitaan Museovirastoa tai homeisia kotimuseoita. Mitä merkitystä niillä enää on?

Eilen osallistuin Museoviraston henkilökunnan tukimielenosoitukseen. Se on todennäköisesti Museoviraston historian ensimmäinen mielenosoitus. Mielenosoituksen tarkoituksena oli vastustaa Museoviraston henkilökunnan irtisanomisia ja museoiden sulkemisia. FST5 uutisoi mielenosoituksen kattavasti. Katso kohdasta 6´55 ->. Kannattaa myös kuunnella Museoviraston pääjohtajan Juhani Kostetin haastattelu kokonaisuudessaan.

Paikalla oli kaksi kansanedustajaa, Outi Alanko-Kahiluoto ja Juha Niikko, sekä kulttuuriministerin erityisavustaja Anna Tulusto. Voi kysyä, missä loput 198 kansanedustajaa olivat? Alanko-Kahiluoto puolusti ansiokkaasti Museovirastoa mutta sotki asioita puhumalla samassa yhteydessä Guggenheimista, joka ei liity suoranaisesti Museoviraston jo pitkään kärjistyneeseen rahoituskriisiin. Guggenheim on tulevaisuuden utopistinen hanke, jonka rahoitus on täysin auki. Valtio ei ole luvannut Guggenheimille rahaa. Museovirasto on valtion kulttuurihistorian suojelusta ja esittelystä vastaava viranomainen, jonka ajautuminen rahoituskriisiin on vakavuusasteltaan aivan eri luokkaa, kuin yhdestä taidemuseosta käytävä päivänpoliittinen taistelu. Juha Niikko puolusti asiallisesti kulttuuriperintöä ja sen vaalimista, mutta puheen jälkipuoliskolla sortui jälleen suomalaisen ja muiden kulttuurien vastakkainasetteluun, populismiin, mikä ei liity Museoviraston tehtäviin millään tavoin. Historia ja kulttuurihistoria ovat aina ja kaikkialla rakentuneet kansainvälisestä vuorovaikutuksesta, kanssakäymisestä, ei eristäytymisestä tai vastakkainasettelusta.

Mielenosoitukseen oli ladattu valtava määrä tunnetta, huolta ja pelkoa. Leikkuulaudalla on paitsi kahdeksan Suomen valtion ylläpitämää ja tukemaa merkittävää museota, myös yli 40 museoammattilaisen työ. Lakkautettavien virkojen joukossa on tutkijoiden, lehtorien ja museoalan kehittämisalan virkoja. Nämä ovat museo- ja yliopistokentän kannalta keskeisiä tehtäviä, tulevaisuuden töitä.

Museovirasto on yksi pienimmistä valtion virastoista. Sen vuosibudjetti on noin 21 miljoonaa euroa, mikä alittaa esimerkiksi Valtion taidemuseon vuosibudjetin useilla miljoonilla. Museoviraston vastuulla on merkittävä osa Suomen aineellisen kulttuuriperinnön ja historian vaalimisesta, yli 400 rakennusta ja alueelliset korjaus-, suojelu- ja kaavoitustehtävät. Joku virkamies tai muu taustavaikuttaja on viime kevään hallitusneuvotteluissa keksinyt, että OKM:n säästöistä kolme miljoonaa tulee kohdistaa Museovirastoon. Summa tuntuu pieneltä, mutta Museoviraston kontekstissa se ei sitä ole. Vaikutukset ovat kohtalokkaita.

Elias Lönnrotin synnyinkoti, Paikkarin torppa. 

Palataan kysymykseen, mitä mieltä on suojella ja ylläpitää Elias Lönnrotin synnyinkodin, Paikkarin torpan, kaltaisia ränsistyviä talopahasia valtaväylien ulottumattomissa? Jos kävijöitä on vuositasolla muutamia tuhansia, ei museo täytä tulostavoitettaan ja se tulee sulkea. Ehkä kotimuseot voisi purkaa ja siirtää pysyvästi virtuaallisiksi internettiin?

Tähän voi vastata ystävääni lainaten: 

Jos Lönnrotin kotimuseota ei ole, emme voi koskaan tietää, kuinka hän asui ja eli. Millainen oli hänen kotinsa? Millaisista oloista Kalevalan kirjoittaja lähti?

Itselläni on ahaa-elämys HYYn omistamasta ja ylläpitämästä Aleksis Kiven kuolinmökistä, Tuusulasta. Ennakko-odotukseni eivät olleen kummoisia, mutta kun astuin sisään, mökin tunnelma otti valtaansa. Tässä siis istui ja asui viimeiset vuotensa kansalliskirjailija, jonka kädestä syntyi Seitsemän veljestä. Sen aikaisen sivistyneistön ja kulttuuripiirien toistuvasti väheksymä ja kiusaama hahmo, jonka elämä oli yhtä kamppailua. Tuvan nurkassa oli pieni kaappi, missä oli Aleksis Kiven käppyrä kävelykeppi ja musta ylioppilaslakki. Silloin tunsin kylmiä väreitä, tuo hattu päässä ja keppi kädessä Kivi kulki pitkin kylänraittia. Kyseessä on yksi vahvimpia museoelämyksiäni.

Suljettavien museoiden listalla on myös Kulttuurien museo, joka tutkii ja esittelee maailman kansoja ja kulttuureita. Viime keväänä eduskuntavaaleissa koettiin perussuomalaisten jytky, jonka keskeisenä pontimena olivat erilaiset ulkomaalaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja pelot, sekä suoranainen rasismi. Kulttuurien museo on yksi niitä harvoja julkisia tiloja ja foorumeja, joissa suomalaisille on asiantuntevasti esitelty maailmalta Suomeen muuttaneiden kulttuuria, maailmankuvaa ja elintapoja. Nyt maahanmuuttajiin kohdistuvia ennakkoluuloja hälventävä foorumi sulkeutuu – ehkä pysyvästi. 

Kulttuurien museon näyttelyt ovat olleet - toisin kuin suomalaisen "museojournalismin" perusteella saattaisi päätellä - korkeatasoisia ja kiehtovia. Ei tarvitse kuin tutustua Kulttuurien museon näyttelyluetteloon ja -julkaisuihin ymmärtääkseen kuinka merkittävästä valtakunnallisesta ja kansainvälisestä näyttelytoimijasta on kyse. Joukossa on esimerkiksi näyttely Mannerheimin matkoista Keski-Aasiaan sekä pohjoisen tutkimusmatkoista kertova Ultima Thule, jonka päärahoittaja oli John Nurmisen säätiö. Molemmat keräsivät kymmenien tuhansien yleisöt ja saivat laajalti kansainvälistä huomiota. Ultima Thulen yhteydessä julkaistu kirja on myynyt kuin häkä.

Museoviraston pakkosäästöjen takia sulkulistalla on keskeisen suomalaisen kuvaston ja heimoidentiteetin, eteläpohjalaisuuden ilmentymä, Yli-Lauroselan talomuseo Ilmajoella. Yli-Lauroselan talomuseo ei ole vain surullinen näivettyvä kotiseutumuseo jossain kylänraitilla, vaan elävä ja upea talomuseo. Olen vieraillut kymmenissä suomalaisissa talomuseoissa ja Yli-Laurosela on Turun Kuralan kylämäen ohella ehkä virkein ja elinvoimaisin suomalainen talomuseo.


Yli-Laurosela yrittää myös säilyttää palan aitoa ja alkuperäistä eteläpohjalaista kulttuuriperintöä. Kyse ei ole siis fiktiivisestä Härmä-elokuvasta tai Härmässä sijaitsevasta Powerpark-huvipuistosta, vaan todellisen eteläpohjalaisen elämäntavan ja kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja esittelystä. Fiktiolla ja todellisuudella on edelleen eronsa, mikä tuntuu nykyisin unohtuvan kaikkialla - myös valtion ylimmässä johdossa. Ilmiönä todellisuudesta vieraantuminen on aina hyvin huolestuttava.

Lopuksi ihmettelen kuinka kyynisen välinpitämättömästi erityisesti pääkaupunkiseudun kulttuuriväki suhtautuu Museoviraston alasajoon. Jos Suomesta lakkautettaisiin kerralla 8 teatteria tai taidemuseota, ja sinfoniaorkestereista karsittaisiin vaskisoittajat ja sellistit, voi vain kuvitella millainen huuto ja parku siitä nousisi.

Lönnrotin ja Svinhufvudin kotimuseot, Kulttuurien museon sekä Yli-Laurokselan upean talomuseon saa sulkea ilman, että kulttuuriväki reagoi juuri mitenkään. Mitä se kertoo suomalaisesta sivistyksestä ja historian tuntemuksesta vuonna 2012?

Yli-Lauroselan tupa

JK. Tuttavani kommentoi Facebookissa Paikkarin torpan sulkemista seuraavasti

Kuvaavaa on jotenkin se, että Lönnrotin keksimiä lukuisia suomen kielen sanoja ovat mm. kansallisuus, kirjallisuus, sivistys, kotimainen, pääoma ja itsenäisyys. Missä muussa maassa suljetaan moisen merkkimiehen koti ja puuhataan samalla amerikkalaista brändigalleriaa kovalla rahalla?