Seurasaaren yhteistyökuvioista

Seurasaaressa pyritään parantamaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä, joka on tavoitteena erittäin tärkeä. Suurin este yhteistyön ja vapaaehtoistoiminnan laajentamiselle on vuodesta 2001 lähtien, milloin itse aloitin Seurasaaren ulkomuseon kesäoppaana, ollut saaren eri toimijoiden kimurantit henkilösuhteet. Näissä on päästy eteenpäin, kun Mikko Teräsvirta aloitti ulkomuseon intendenttinä.

Luovuuden kukkimiselle ja yhteistyön onnistumiselle tärkeintä on ihmisten asenne; ollaanko ystävällisiä ja yhteistyökykyisiä, vai jotain muuta. Tämän asenteen uudet saareen tulevat toimijat nopeasti aistivat. Seurasaaressa haasteena on edelleen toimijoiden erillisyys ja vähäinen arkinen kohtaaminen. Kukin toimija museosta säätiöön ja kahviloista uimareihin ahertaa omassa poterossa.

Seurasaarisäätiö on alunperin perustettu yhteistyöelimeksi, mutta sen yhteistyötä vahvistava rooli on jäänyt vajaaksi. Seurasaaren ystävät ry on kansalaisyhdistys, joka toimii lähinnä ulkomuseon puitteissa. Joulupolku ry. järjestää Joulupolkua kerran vuodessa. Seurasaaren uimarit uivat talvikaudella uimalassa. Kahviloilla on omat yrittäjät ja omat kuviot. Luonnonsuojelijat tarkkailevat luontoa.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen asetti vuoden 2007 tienoilla Seurasaaren yhteistyöryhmän, joka koostuu kaupungin alueellisen suunnittelun, metsäluonnon ja puisto-osaston virkamiehistä, museon ja säätiön henkilöstöstä sekä Seurasaaren ystävistä ja Helsingin luonnonsuojelyhdistyksestä. Kulttuuritoimen edustajat eivät ole osallistuneet ryhmän kokouksiin. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa ja keskittyy rakennetun ympäristön ja puistoluonnon asioihin. Ohjelmapuolelta vastaava ryhmä puuttuu eikä saaren toimijat yleensä tiedä toistensa tekemisistä.

Uskon, että ratkaisuja olisi löydettävissä siten, että kokoontuisimme saaren toimijoiden kesken säännöllisesti keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja ideoimaan ohjelmatoimintaa ja tapahtumia. Kokoontumisiin voisi varata aikaa myös koulutuksille, esitelmille ja yhteistyötahojen puheenvuoroille. Järjestävänä tahona voisi toimia Seurasaarisäätiö.

Tärkeää olisi saada Seurasaareen teknisesti riittävän hyvin varusteltu katettu esiintymislava. Sen avulla voisi järjestää uudenlaista ohjelmatoimintaa. Perinnelavan piirustukset, sijoitus ja rahoitus olivat jo lähellä varmistumista vuoden 2006 vaiheilla, mutta vuoden 2008 taantuma vaikutti kaupungin budjettiin siten, että hanke peruttiin. Samoihin aikoihin Seurasaaren uimalaan oli tarkoitus rakentaa myös julkinen sauna, ja senkin piirustukset olivat valmiina, kunnes hanke peruttiin.

Suuri haaste saaren ohjelmatoiminnalle on myös ulkomuseon pieni budjetti, joka johtuu Museoviraston rahoitustilanteesta. Vastaavilla eurooppalaisilla ulkomuseoilla on usein kymmenkertainen ohjelmabudjetti ja henkilökunta. Tukholmassa Skansenilla kesätyöntekijöitä on satoja. Seurasaaressa museolla on töissä intendentti, kolme kirvesmieskonservoijaa ja parikymmentä kesäopasta. Kaikki tekevät erinomaisen tärkeää ja hyvää työtä. Ulkomuseon ohjelmatarjonta on kehittynyt ja monipuolistunut viime vuosina hämmästyttävän hyvin. Museo tekee pienillä resursseilla huikeaa työtä.

Me Seurasaaren ystävissä autamme tapahtumissa ja yhteistyössä mahdollisuuksien mukaan, mutta jäsenmäärä on rajattu ja aktiiveja vähän. Yhteistyön parantuminen edellyttää Seurasaaren toimijoilta aitoa kiinnostusta ja kohtaamista. Yhdessä, avoimesti ja ystävällisesti kaikki sujuu paremmin.

Hartwallin kioski lahoaa pilalle

August Ludvig Hartwallin rakennuttama ns. terveysvesi- ja limonadikioski rakennettiin alunperin Eläintarhan kentän tuntumaan Eläintarhantien ja Vauhtitien risteykseen. Kioski siirrettiin vuonna 1965 Seurasaaren sisääntuloalulalle, missä siinä on pidetty lipunmyyntiä ja kioskia. Viimevuosina kioski on ollut pääosan vuodesta suljettuna ja sitä on vuokrattu heinäkuussa käsityöläisten pop up -myyntikioskiksi. 

Kioskin kunto on päässyt erittäin huonoksi. Vesikaton rakenteet ja lohikäärmekoristeet ovat lahoamassa pilalle. Rakennuksen seinissä ja pohjassa on nähtävissä kosteutta. Helsingin kaupunki myi kioskit muutama vuosi sitten Seurasaarisäätiölle ja samalla niiden korjausvastuu siirtyi säätiölle. Säätiöllä ei ole varoja rakennusten korjaamiseen.

Helsingin Sanomat kirjoitti kioskien historiasta 50 vuotta sitten palstalla 5.8.2018: 

Kioskin historiasta laajemmin Helsingin kaupunginmuseon tutkijan Anne Mäkisen artikkelissa:

Eläintarhaan sijoitettu kioski edusti arkkitehtuuriltaan lähinnä skandinaaviseen historismiin luokiteltavaa muotokieltä. Pieni rakennus oli hirsijalustalla, ja sen räystäitä koristivat lohi-käärmeaiheet ”norjalaistyyliin” viitaten. Marja Terttu Knapaksen mukaan norjalaiseksi nimitetty rakennus- ja ornamenttityyli sopi hyvin kaikkiin koristeellisuutta tavoitteleviin tarkoituksiin ja eritoten korostamaan skandinaavista yhteenkuuluvuutta viikinkiaiheineen ja lohi- käärmeenpäineen. Helsingin anniskeluyhtiön kansanpuistoissa, Seurasaaren ja Korkeasaaren rakennuksissa käytettiin juuri norjalaistyyliä. Eläintarhan kioski siirrettiin Seurasaareen 1960- luvun puolivälissä.

Helsinki ja meri - kehitysehdotuksia

Helsingin kaupungin merellinen strategia laaditaan kaupungin merellisten kohteiden saavutettavuuden ja saariston palvelujen parantamiseksi sekä merellisten tapahtumien edistämiseksi. Kaupungin edustaja kysyi, mitä sinä haluat nähdä kaupungin merellisessä strategiassa?

Vastasin:

Sauna Seurasaaren uimalan yhteyteen

Piirustukset ovat jo valmiina. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupasi Seurasaaren ulkomuseon 100-vuotisjuhlissa toukokuussa 2009 pitämässään puheessa, että kaupunki rakentaa yleisen puusaunan Seurasaaren uimalaan. Piirustukset osin meren päälle rakennettavasta upeasta puusaunasta olivat valmiina, mutta taloudellisen taantuman ja kaupungin säästöjen takia hanke peruttiin. Vaikutuksensa oli myös nudistien pienellä ryhmällä, joka kokee omistavansa uimalan ja vastustaa siksi lähtökohtaisesti kaikkia muutoksia.

Seurasaaren juhlalava

Seurasaareen oli 2000-luvun suunnitteilla suurehko esiintymislava, jossa olisi ollut katos, takahuone ja tapahtumatuotantoon tarvittava äänentoisto ja elektroniikka. Lava olisi tullut Seurasaaren juhlakentän yhteyteen. Rahoitus ja piirustukset olivat pitkälti valmiina, mutta Helsingin kaupunki vetäytyi viime hetkellä hankkeesta. Hanke oli Seurasaarisäätiön vetämä. Piirustukset tulisi kaivaa naftaliinista ja etsiä tarvittava rahoitus (n. 300 000 euroa) indeksikorotuksella. 

Melojille laituri

Seurasaareen tulisi rakentaa melojille rantautumislaituri, jotta he pääsisivät nykyistä helpommin rantautumaan esim. museoon tai kahviloihin. Nykyisin maihinnousu on hankalaa ja kanootit jätetään etelärannalle lojumaan.

Ulkomuseon resursointi kuntoon

Ulkomuseon budjetti ja henkilöstön osaaminen pitäisi nostaa pohjoismaiden ja Baltian maiden pääkaupunkien ulkomuseoiden tasolle. Skansenissa Tukholmassa on kesäkaudella yli 400 työntekijää, kun Seurasaaressa heitä on alle 20. Tallinnan Rocca al Maren museo on auki ympärivuotisesti ja alueella on ravintola, lämmitettyjä taloja, kotieläimiä ja kymmeniä työntekijöitä. Museoviraston surkean rahoitustilanteen takia Seurasaaren ulkomuseon toimintoja voisi siirtää Helsingin kaupungin ja kaupunginmuseon rahoittamaksi, koska se palvelisi koko pääkaupunkin matkailumarkkinointia ja palvelutarjontaa. Helsingin kaupunginmuseo on myös Suomen parhaiten resursoituja museoita, jonka henkilökunta on nykyisin tyhjäkäynnillä vähiin jääneiden museotilojen takia.

Uudistuneen Seurasaaren ulkomuseon toimintamallin voisi kopioida Skansenista, missä museoita, huvipuistoa ja eläintarhaa pyörittävää säätiö, jonka jäseniä ovat Ruotsin valtio, museot, Tukholman kaupunki ja yritykset. Toimintamalli perustuu vahvaan liiketoimintaosaamiseen, matkailualan asiantuntemukseen ja yhteistyöhön. Rahoitus tulee kaupallisesta toiminnasta.

Seurasaaren toimintakulttuurin uudistaminen

Seurasaaren toimijat ovat heikoissa väleissä keskenään. Seurasaarisäätiön, jonka alkuperäinen tehtävä on ulkomuseon tukeminen, resurssit ovat heikot ja riippuvaiset juhannusvalkeiden tuotoista. Säätiö käyttää testamentattua pääomaa perustoimintaan ja ohjelmatoiminta on vaatimatonta.

Ravintolola on tunnettu kalliiista hinnoista ja ajoittain heikosta palvelusta. Tuotto tulee juhlista. Ravintolan konseptia ja toimintakulttuuria tulisi kehittää.

Ulkomuseon intendentti Mikko Teräsviiran johdolla Seurasaaren ulkomuseon toimintaa on kehitetty kiitettävästi. Ongelmana on krooninen rahapula ja heikot resurssit. Talvikaudella museolla ei ole muita työntekijöitä, ja kesäoppaat ovat alipalkattuja opiskelijoita. Kuluvana talvena Iisalmen pappila remontoidaan ja ensi kesänä siihen avataan uusi kahvila ja näyttelytila.

Olisi hienoa, jos Helsingin kaupungin tapahtumatuotantoyksikkö voisi tukea Seurasaaren ulkomuseon ohjelmatarjontaa, jotta museoon saataisiin kesäkaudella korkean profiilin tapahtumia, kuten kansanmusiikkikonsertteja esim. Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin kanssa.

Kaikenlainen yhteistyö alueen vapaaehtoistoimijoiden kanssa on myös tervetullutta:

Seurasaaren ystävät ry.
www.seurasaarenystavat.fi

Sommelo ry. (Pukkisaari)
www.sommelo.fi

Seurasaaren joulupolku ry.
ww.joulupolku.net

Seurasaaren uimarit ry.
http://www.seurasaarenuimarit.fi/

Seurasaaren uutisia toukokuussa 2017

Seurasaaren ystävien hallitus julkaisi kunnallisvaalien alla kannanoton, joka lähetetetiin kaikille puolueille / valtuustoryhmille: https://seurasaarenystavat.wordpress.com/…/kunnallisvaalit…/

Seurasaaren uusi City-WC otettiin käyttöön 1.3.2017

Museoviraston kohteissa on käynnissä kaksi isoa työmaata: Pappilassa monitoimitila (kahvila ja näyttelytila) sekä puutarhan kunnostus. Ns. Hiltusen / Heikelin taloon tulee toimisto. Museon kartta uusitaan ja talojen edustan kyltit uusitaan.




Jusupoffin edustalle rakennetaan ja avataan uusi Pikku-Helsinki niminen alue, ja tehdään siihen liittyvät vihertyöt. Myös Seurasaaren sisäänkäyntiaukio uudistetaan. Alueelle tulee kääntöpaikka ja kukkaistutuksia. Museovirasto teettää työt ja suunnitelman on laatinut Maisema-arkkitehtitoimisto Byman & Ruokonen Oy. Urakoitsijana toimii Stara. Rakennusvirasto vastaa kesäkukkaistutuksista.




Eläinten ruokinta on Seurasaaren puistoalueilla kielletty, koska mm. oravat ja supikoirat aiheuttavat suurta harmia museotaloille. Linnuille laaditaan ruokintaohje uudelle opaskartalle.


Leppälän murun eli perinnekasvipalstan viljelykausi alkaa härkäpapujen kylvöllä tiistaina 9.5.2017 klo 17:00. Kesän aikana murulla viljellään lukuisia perinnelajeja, kuten perunoita, ruista, kaskinaurista, härkäpapua, sipulia, porkkanaa. Käy ihastelemassa kasvukauden edistymistä.


Seurasaaren pääsiäiskokko paloi jälleen upeasti lankalauantaina 15.4.2017 ja sen rakentamisesta vastasivat Helsingin Keskipohjalaiset.

Checkpoint Helsinki Seurasaareen

Checkpoint Helsinki -nykytaideorganisaation Finnish Landscape -näyttely valloittaa Seurasaaren pihat ja tuvat kesällä 2016. Luvassa on erikokokoisia - suuriakin - taideteoksia: kuvataidetta, veistoksia, tilataidetta, ääniteoksia ja kokeilevaa taidetta. Näyttelyn on kuratoinut Joanna Warsz.


"Näyttely kommentoi niitä kulttuurisia ja poliittisia maisemia, jotka ovat sulautuneet vuonna 1909 avatun Seurasaaren ulkomuseon erillisyyteen. Museo edustaa syntyajankohtansa ideologioita: kansatieteellistä nationalismia ja poliittista romantiikkaa. Sen eri puolilta Suomea koottu esillepano pyrkii antamaan edustavan kuvan eri maakuntien ja yhteiskuntaluokkien elämän ominaispiirteistä - Seurasaari on siten Suomi pienoiskoossa.

Ulkomuseon ajatuksena on ollut vaalia idealistista kuvaa esiteollisen ja esimodernin ajan maaseudusta, ja kertoa venäläistämisestä ja Ruotsin vallan ajasta erottautuvaa tarinaa suomalaisuudesta. Toisen maailmansodan jälkeinen nopea kaupungistuminen, teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen etäännyttivät suomalaisia agraarista menneisyydestä. Maailma ja yhteiskunta Seurasaaren ympärillä ovat muuttuneet, mutta ulkomuseon esittämä kuva suomalaisuudesta ei ole vielä päivittynyt.

Kesällä 2016 nykytaide soluttautuu osaksi Seurasaaren ulkomuseota: sen rakennuksia, interiöörejä ja kokoelmia. Kansainväliset taiteilijat toteuttavat ulkomuseoon tilausteoksia, joissa on esillä mm. säilyttämisen ja tuhoutumisen, luonnon ja kulttuurin, historian ja sen väärinkäytön sekä kansatieteen näkökulmia. Näyttely kommentoi myös identiteetin rakentamisen ja identiteetin brändäämisen hienovaraista eroa ja sen merkitystä nyky-Suomen kulttuurisessa ja polittisessa maisemassa."

Finnish Landscape käynnistyy lauantaina 11.6. taiteilijoiden ja kutsuttujen vieraiden toteuttamalla koko päivän ohjelmalla, johon kuuluu puheenvuoroja, performansseja ja lukutilaisuuksia. Päivän erityisvieras on vapaa kuraattori, kustantaja ja tutkija Clémentine Deliss, joka on kuratoinut useita nykytaidetta kansatieteen ja antropologian näkökulmiin yhdistäneitä näyttelyitä.

Finnish Landscape on esillä Seurasaaren ulkomuseossa 11.6.-31.8.2016. Näyttelyyn liittyy oheisohjelmaa. Lue lisää ulkomuseon aukioloajoista ja pääsymaksuista täältä.

Taiteilijat: Ahmed Al-Nawas & Minna Henriksson, Kader Attia, Annika Eriksson, Natascha Sadr Haghighian yhdessä Haig Aivazianin & Jumana Mannan kanssa, Ilya Orlov, Liisa Roberts.

Seurasaaren yhteistyöryhmän kuulumisia

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen perusti v. 2009 Seurasaaren yhteistyöryhmän. Siihen kuuluu edustajat kaikista kaupungin Seurasaaresta vastaavista virastoista sekä alueen toimijoista kuten Museovirastosta, Seurasaarisäätiöstä ja Seurasaaren ystävistä. Myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on mukana, mutta Joulupolku ry:n, Sommelo ry:n, ja Seurasaaren uimarit ry:n väkeä ei ryhmässä toistaiseksi ole.

Ryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa ja käy läpi ajankohtaisia asioita, kuten ympäristön ja metsänhoitoa, rakennus- ja korjaushankkeita, vessojen tilannetta ja tulevia tapahtumia. Tässä kirjauksia viime kokouksen 11.4.2016 keskeisistä asioista.

VIEMÄRIT JA HSY

Seurasaaren viemäriremontti on jo pitkälti valmis. Vielä puuttuu viemäriyhteys kirkon ja kesäravintolan väliltä, jonka rahoitus puuttuu Kiinteistöviraston Tilakeskukselta. Toivottavasti rahat putkeen löytyvät, että koko viemäriremontti valmistuu. Puuttuva viemäriyhteys kirkon ja ravintolan välille rakennetaan loppuvuodesta 2016. Viemäriremontin yhteydessä valmistuu myös täysin uusi City-WC Seurasaaren juhlakentälle marraskuussaa 2016, mutta kaupungin wc-hankinta on kilpailutuksessa ja saattaa vielä siirtyä. Vuoden 2017 alusta koko Seurasaaren vesihuolto siirtyy HSY:lle, mikä on erinomainen asia. Tähän asti alueen viemäreistä ja vesijohdoista ovat vastanneet kaupungin eri virastot, joilla ei ole riittävästi rahaa ja osaamista niiden täysimittaiseen ylläpitoon.

SÄHKÖT JA VALOT

Keskusteltiin Seurasaaren alueen sähköverkoista, muuntajista, virranottopaikoista ja niiden epäselvyyksistä. Toimistopäällikkö Olli Markkanen Helsingin kaupungin rakennusviraston ulkovalaistustoimistosta kertoi, että häneen voi jatkossa olla yhteydessä valaistukseen ja sähköverkkoon liittyvissä asioissa. Syksyllä tehdään Seurasaaren maastokatselmus, missä selvitetään ulkomuseon rakennusten uusia valaisu- ja sähkönottopaikkoja.

MATKAPUHELINVERKKO

Matkapuhelinverkon kuuluvuudessa on jatkuvia ongelmia ja mobiiliyhteys ei paikoin toimi laisinkaan. Tämä vaikeuttaa Seurasaareen suunniteltujen mobiilisisältöjen lataamista ja myös ulkomuseon ja säätiön nettisivujen lataamista. Kävijöillä olisi kuitenkin jatkuva tarve informaatiolle ja puhelinverkon kuuluvuus pitää saada kuntoon myös turvallisuussyistä. Elisa Oy on toimittanut tukiaseman Seurasaaren parkkipaikalle ja Sonera vahvistimen konservointikeskuksen luo. Suunnitteilla on myös Elisan väliaikainen vahvistin huoltorakennuksen seinälle. Toivottavasti kattavuus paranee.

PÄÄSIÄISKOKKO

Helsingin keskipohjalaiset ry. on esittänyt huolensa siitä, kuka jatkossa rakentaa pääsiäiskokon, kun yhdistyksen väki vanhenee. Kaupungin metsurit ovat tuoneet paikalle risuja ja vapaaehtoisryhmä on rakentanut itse kokon. Selvitetään yliopiston Pohjalaisten osakuntien kiinnostusta tulla mukaan kokonrakennukseen ja yritetään aktivoida myös Seurasaaren ystäviä rakentajiksi. Tiedustellaan Puistokummien ja kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattorin halukkuutta osallistua kokonrakennukseen.

Pieni museovallankumous

Aloitin museourani Kulttuurien museon lippukassana 1998. Kulttuurien museossa oli hyvä henki ja virkeä henkilökunta. Museo toimi silloin Tennispalatsissa yhdessä Helsingin kaupungin taidemuseon kanssa. Jälkimmäinen tunnetaan nykyisin "kinkkuna".

Kulttuurien museossa oli 2000-luvun alussa esillä ainutkertaisen upeita näyttelyitä Mannerheimin Aasian matkoista, pohjoisten löytöretkien historiasta (Ultima Thule) sekä Taidemuseon yleisömenestys The Art of Star Wars. Lippukassalla opin, että museoalalla työskentelee rohkeita ja ennakkoluulottomia ihmisiä.

Seuraavaksi työllistyin Seurasaaren ulkomuseoon. En tiennyt Seurasaaresta ennalta paljoakaan. Vähitellen pääsin sisälle työtehtäviin ja hurahdin Seurasaaren museotaloihin, luontoon ja kesäoppaiden työyhteisöön. Sittemmin olen toiminut Seurasaaren ystäväyhdistyksen puheenjohtajana ja Seurasaarisäätiön hallitusjäsenenä.

Seurasaari on ollut minulle opettavainen ja haastava kokemus. Ehkä hämmentävintä vuosien varrella on ollut törmätä suomalaiseen jääräpäiseen kulttuurihallintoon ja riiteleviiin ihmisiin. Etenkin alkuvuosilta päällimmäisenä mieleen on jäänyt vaikutelma, että tuloksilla ja uuden ideoinnilla ei ole merkitystä, vaan tärkeintä on pitää kiinni omista näkemyksistä ja valta-asemista. Olennaista on turvata oma selusta ja vanhat tottumukset, jänkätä loputtomiin erilaisia reviirikiistoja ja keksiä ikäviä vastatoimia. Sittemmin olen huomannut, että sama problematiikka on suomalaisella yliopisto- ja kulttuurikentällä valitettavan yleistä.

Seurasaaressa vanhempi museosukupolvi oli pitkään erittäin vastahankaista alueen ohjelmatoiminnan ja museopalveluiden uudistamiselle ja kehittämiselle. Käytännössä lähes kaikkia uusia ideoita joko vastustettiin tai vähäteltiin, ja uuden ideoijia myös kiusattiin ja syrjittiin. Pelko ja apatia oli määräävä tekijä myös nuorten museotyöntekijöiden keskuudessa, varsinkin, jos opiskelijat tähtäsivät itse alalle.

Luovuudesta ja uuden ideoinnista ei palkittu eikä siihen rohkaistu.

Vuosina 2005-2010 teimme museo-oppaiden ja ystäväyhdistyksen piirissä lukuisia uudistusehdotuksia Seurasaaren ulkomuseon ja koko alueen toimintojen ja palvelutarjonnan kehittämiseksi. Pyrimme ideoimaan alueelle kulttuuriesityksiä kuten kansanmusiikkia, teatteria, perinnekasvipalstaa ja tuomaan Seurasaareen uusia toimijoita. Vähitellen saimme museolta luvan, tukea ja jonkin verran myös ulkopuolista rahoitusta. Unelmat alkoivat toteutua.

Nyt vuonna 2015 on hämmentävää tarkastella kulunutta kymmenvuotiskautta. Seurasaaressa on moni asia nyt paremmin: museon henkilökunta on avointa ja innostunutta, alueella on uusia tapahtumia ja festivaaleja, konservaattoreilla on paremmat työskentelyolosuhteet, kaupunki hoitaa ympäristöä ja korjaa viemäriverkkoa. Seurasaareen on rakenteilla Museoviraston uusi kahvila ja näyttelykeskus jne.

Muutos on tapahtunut museokentällä vähitellen viivytystaktiikalla. Lehdet kirjoittivat juttuja ja keskustelu asioista virisi. Vähitellen paine kasvoi. Kun Museovirasto joutui taloudellisesti poikkeuksellisen tiukalle, uudisti se toimintakulttuuriaan hämmästyttävän reippaasti. Ratkaisevaa oli myös uuden museosukupolven astuminen esiin.

Kuka olisi kuvitellut, että vuonna 2015 Kansallismuseossa järjestetään deitti-iltoja ja tarjoillaan shampanjaa?

Tästä voi johtaa kysymyksen, miksi Suomessa on niin pirun hankalaa yrittää ajaa läpi erilaisia uudistusideoita ja hankkeita? Miksi uudistuksien toteutumista pitää odottaa niin pitkään? Miksi niin moni vastustaa uuden ideointia ja konkreettisia parannuksia? Ja miksi niin moni ammattilainen pelkää avata suunsa tärkeistä ja olennaisista asioista? Vaikeneminen ja nurkissa valittaminen on valtavaa taloudellista, sisällöllistä ja henkistä tuhlausta.

Väitän, että tämä vaikenemisen ja hyssyttelyn kierre on Suomessa juurtunut syvälle. Se on jarruttanut valtavasti erilaisia välttämättömiä kulttuurialan uudistushankkeita. Kun mahdollisuuteen ei ole ajoissa tartuttu, rahoitustilanne ja toimintaympäristö on johtanut museoiden sulkemiseen ja irtisanomisiin.

Nyt kun Suomi rämpii lamassa ja ihmiset pelkäävät potkuja, on erityisen tärkeää taas ideoida ja löytää uusia luovia toimintatapoja, jotta kulttuurialan työpaikat säilyvät ja kulttuurikohteisiin saadaan kävijöitä. Jos jokin uusissa lamatalkoissa tai yhteiskuntasopimuksessa on olennaista, löytää tilaa avoimelle keskustelulle ja uuden ideoinnille.

Vartiosaaresta idän Seurasaari

Seurasaari on ollut kansallispuistona 1880-luvulta lähtien ja saaren merkitys koko Helsingin alueen asukkaille on valtava. Saaressa käy vuosittain 900.000 kävijää mukaanlukien kuntoilijat, ulkoilijat, koti- ja ulkomaiset turistit, museokävijät, lintubongarit, luontoharrastajat, uimarit, kansantanssijat jne.

Seurasaaren hyvinvointivaikutus helsinkiläisille on korvaamaton. Seurasaaren luonto ja harmoninen ympäristö auttavat helsinkiläisiä palautumaan arjen kiireistä, paineista ja stressistä. Ja toisaalta Seurasaari on myös monen ikäihmisen, työttömän ja sairaan lohduttava rauhoittumispaikka, missä voi hetkeksi pysähtyä ja eheytyä. Seurasaari nostaa ihmisen arjen yläpuolelle.

Itä-Helsingissä ei nykyisellään ole Keskuspuiston tai Seurasaaren kaltaista suurta ja eheää luonnontilaista aluetta, kansanpuistoa, missä voi vapaasti liikkua ja rauhoittua. Seurasaaren kaltaisen kansanpuiston rakentaminen Itä-Helsinkiin on välttämätöntä tilanteesssa, missä Itä-Helsinki kasvaa asukasmäärältään ennennäkemätöntä vauhtia. Kun Malmin lentokentän, Myllypuron, Kruunuvuorenrannan ym. rakennushankkeet valmistuvat, muuttaa Itä-Helsinkiin kymmeniä tuhansia uusia asukkaita, jotka kaipaavat ulkoilualueita ja luontoa.

Ehdotan että Vartiosaari suojellaan uudessa osayleiskaavassa kansanpuistoksi, mihin kaavoitetaan alueita ulkoilua, liikuntaa, luontoa ja meriurheilua varten. Vartiosaareen on perusteltua kaavoittaa myös asuinrakentamista tarkoin harkitullle alueelle, mutta 7000 ihmisen betonilähiö tulee korvata huomattavasi fiksummin Vartiosaareen sopeutuvalla kompromissilla.

Vartiosaareen tulee myös rakentaa pikinmiten Reposalmen ylittävä silta, joka yhdistää Helsingin Vartiosaareen. Kruunuvuoren sillan rakentamista tulee vielä harkita, eikä siltaa tule ehdollistaa Vartiosaaren rakentamiseen. Kruunuvuoren sillan voi tarvittaessa korvata pikaraitiotiellä Herttoniemestä Kruunuvuorenrantaan.

Vartiosaareen sopisi massiivista rakentamista paremmin esimerkiksi kongressi- ja meriurheilukeskus, missä eri ikäisillä olisi mahdollisuus urheiluun ja kuntoutukseen. Hillityn asuinrakentamisen lisäksi Vartiosaareen voisi kaavoittaa myös hotelleja ja ravintoloita.

Tärkeintä on varmistaa Vartiosaaresta itä-helsinkiläisille avoin kansanpuisto ja toimiva ulkoilu- ja luontokohde, missä myös turistit voivat nauttia Helsingin ainutlaatuisesta saaristoluonnosta.

Toivon, että kaupunkisuunnittelulautakunta harkitsee vielä Vartiosaaren käyttötarkoitusta ja huomioi "Itä-Helsingin Seurasaaren" myönteiset kerrannaisvaikutukset. Varaamalla Vartiosaari ulkoilu- ja luonnonsuojelualueeksi saadaan itä-helsinkiläisten hyvinvointiin investointi ja toisaalta terveydenhoitokuluihin kustannussäästö, joita ei millään mulla keinoin ole saavutettavissa.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginvaltuuston tulee myös arvioida uudelleen Itä-Helsingin suurten rakennushankkeiden vaikutukset Vartiosaaren kaavoitukseen. Olisiko sittenkin viisainta varata Vartiosaari kansanpuistoksi tilanteessa, missä Itä-Helsinki kasvaa nopeammin kuin mikään muu alue koko Suomessa?

Uusi vuosi, uudet kujeet

Aluksi kertaus 14.12.2014 järjestetystä joulupolusta. Seurasaaren joulupolku on 100% vapaaehtoisten järjestämä tapahtuma, joka keräsi yli 13 000 kävijää. Tapahtuma onnistui erinomaisesti: tunnelma oli hyvä ja sää suosiollinen. Kuvia ja tunnelmia täällä. Tapahtuman järjestää Joulupolku ry. ja kymmenet yhdistykset, järjestöt ja yritykset. Toivoisimme tapahtumalle taloudellista lisätukea Helsingin kaupungilta, koska tekniikan ja liikenteen kustannukset ovat nousseet. Haluaisimme myös jättää Joulupolku ry:n omistamat valoroikat aitoihin ja talojen ympäristöön joululomien ajaksi Seurasaareen tunnelmaa nostamaan ja turisteja houkuttelemaan, mutta teknisistä ja taloudellisista syistä valoja ja koristeita ei ole toistaiseksi voitu sinne jättää. Seurasaaresta puuttuu mm. toimivia sähkötolppia.

Seuraavaksi uutisia koko Seurasaaresta. Seurasaareen rakennetaan uusi viemäriverkko ja sen mukana Soneran valokuitu helmikuusta 2015 alkaen. Samalla Seurasaareen saadaan Jusupoffin tallin läheisyyteen uusi ympärivuotinen vesi-wc. Sonera parantaa saaren kännykkäkuuluvuutta rakentamalla uuden tukiaseman, kunhan valokuitu on asennettu. Museoviraston kiinteistöjä siirretään Senaatti-kiinteistön omistukseen. Kesällä 2015 ulkomuseon Selkämän savolaistalo pysyy suljettuna kustannussyistä. Seurasaaren ulkomuseon Iisalmen pappilaan aukeaa viimeistään kesällä 2016 kauppa ja kahvila, kunhan ns. Hiltusen kivitalon toimistotilojen eli museon uuden toimiston remontti saadaan viimeisteltyä.

Ulkomuseon konservointikeskus saa uuden (neljännen) konservaattorin viran, mikä on Seurasaaren ulkomuseon rakennusten tulevaisuuden kannalta erinomaista. Florinin huvimaja siirretään Leppälän perinnekasvipalstan yläpuolelle rinteeseen. Palstan reunalle rakennetaan riukuaita yhteistyössä ystäväyhdistyksen ja konservoijien kanssa. Ylipäätänsä Museovirasto on nostanut Seurasaaren strategiassaan hyvin korkealle ja investoi vähistä rahoistaan juuri Seurasaareen.

Meilahden historiallisesti arvokkaan huvila-alueen kaava etenee. Seurasaarisäätiö toivoo mm. että laivaliikenteelle varataan toimiva laituripaikka. Itse toivon, että kävely- ja pyöräreitit laitetaan kuntoon, uudisrakentaminen kunnioittaa alueen historiaa, parkkialue siirretään pois Seurasaaren sillan aukiolta ja turhaa autoilua muutenkin rajoitetaan. Meilahden huvila-alueen kaavaluonnos ja muu valmisteluaineisto on esillä täällä.

Seurasaarisäätiön hallitus kokousti viimeksi 8.12.2014. Säätiön budjetti v. 2014 on tappiolla. Vuonna 2015 tappion välttämiseksi hallitus pohti säästöjä ja säätiön tehtäviä. Säästöjä tehdään etenkin juhannusvalkeiden ohjelmasta, mutta samalla käytiin vilkas keskustelu säätiön roolista ja työntekijöiden talvikauden työtehtävistä. Työntekijät (1,5 hlötyövuotta) ovat täystyöllistettyjä ennen ja jälkeen juhannuksen, mutta syys- ja talvikaudella on hiljaista.

Itse olen vuosia työskennellyt sen eteen, että Seurasaari avautuisi ja houkuttelisi uusia kulttuuritapahtumia niin teatterin, musiikin kuin kuvataiteiden saralta. Olemme saaneet Seurasaareen mm. Seurasaari Soi! -festivaalin (tukijana Koneen säätiö) ja Seurasaaren Kekrin (tukijana Talonpoikaissäätiö). Seurasaaren tapahtumien rohkaisijana ja rakentajana Seurasaarisäätiö voisi toimia nykyistä yhteistyökykyisemmin, joustavammin ja tehokkaammin, mutta tähän tarvitaan asennemuutosta ja rahaa. Tästä keskusteltiin säätiön 8.12. kokouksessa ja toivottavasti ensi vuonna yhteistyö jälleen hieman paranee. Hyvä uutinen säätiön osalta on, että Hietasen säätiön omistama toimistohuoneisto Viipurinkadulla muunnetaan yliopiston kansatieteen tutkijoiden ja opiskelijoiden residenssiksi, johon voi jatkossa anoa 3-4 tutkijaa kerrallaan vuokralaiseksi.

Viime päivinä Helsingin Sanomissa on kaipailtu Helsinkiin uutta yleistä saunaa merenrannalle. Kaupunginjohtajan Seurasaaren ulkomuseon 100-vuotisjuhlissa vuonna 2009 lupaaman puusaunan piirustukset ja suunnitelmat ovat jo valmiina Helsingin kaupungin liikuntaviraston arkkitehtien pöytälaatikossa. Sauna oli tarkoitus rakentaa Seurasaaren uimalan yhteyteen, mutta LIV pisti hankkeen säästösyistä jäihin. Jostain pitäisi löytää rahat Seurasaaren yleisen saunan rakentamiseen, koska siitä tulisi ympärivuotinen turistivetonaula.

Seurasaaren syysuutisia

Seurasaarityöryhmä on kaupunginjohtaja Jussi Pajusen 2008 perustama virastojen ja Seurasaaren toimijoiden yhteistyöelin, joka kokoontuu  kaksi kertaa vuodessa. Seuraavassa on Seurasaaren ystävät ry:n hallitusjäsenen muistiinpanoja 21.10. kokouksesta. 

Seurasaareen rakennetaan uusi viemäriverkko ja sen mukana Soneran valokuitu tammikuusta 2015 alkaen. Samalla Seurasaareen saadaan Jusupoffin tallin läheisyyteen uusi ympärivuotinen vesi-wc. Sonera parantaa saaren kännykkäkuuluvuutta rakentamalla uuden tukiaseman, kunhan valokuitu on asennettu.

Seurasaaren ulkomuseon Iisalmen pappilaan tulee kauppa ja kahvila, kunhan ns. Hiltusen kivitalon toimistotilojen remontti saadaan viimeisteltyä. Museoviraston kiinteistöjä siirretään Senaatti-kiinteistön omistukseen. Kesällä 2015 Selkämän savolaistalo pysyy suljettuna kustannussyistä.

Ulkomuseon konsertointikeskus saa uuden konservaattorin viran, mikä on Seurasaaren ulkomuseon rakennusten tulevaisuuden kannalta erinomainen uutinen. Florinin huvimaja siirretään Leppälän perinnekasvipalstan yläpuolelle rinteeseen. Palstan reunalle rakennetaan riukuaita yhteistyössä ystäväyhdistyksen ja konservoijien kanssa.

Luontouutisia. Seurasaaren luonnossa on suurehko supikoirakanta, jota pyritään rajoittamaan pyydyksillä. Saaren rannat ovat rehevöityneet, mutta jatkotoimenpiteistä ei sovittu. Seurasaarisäätiön pihalla kesällä 2014 sijainnut mehiläispesä tuotti hunajaa 30 kg. Saaressa olisi tilaa useammille mehiläispesille.

Seurasaaren eteläkärjessä sijaisevan ns. Isännäntalon biologinen museohuone on kesällä 2014 konservoitu Gerda ja Salomo Wuorion säätiön, Helsingin kaupungin kiinteistöviraston, Ely-keskuksen ja Seurasaarisäätiön tuella. Toivottavasti upea yläkerta saadaan yleisölle avoimeksi kesällä 2015.

Meilahden huvila-alueelle laaditaan uutta kaavaa, missä on tarkoitus määritellä alueen luontoarvoja, täydennys- ja uudisrakentamista, huvila-alueen suunnittelua sekä uudistaa Seurasaaren pysäköintialuetta. Kaavassa linjataan myös uusia polkuja ja oikaistaan mm. Seurasaarentietä. Maila Talvion puisto laajenee ja taidemuseon tontin yläosaan rakennetaan uudisrakennus. Kaavasta on antanut lausuntonsa mm. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys.

Seurasaaren ystävät ry:n näkökulmasta on tärkeintä kehittää pyöräilijöiden ja kävelijöiden reittejä, rakentaa uudisrakennushankkeet Paciuksenkadun suunnalle, suojella arvokkaita luontokohteita ja huviloita. Taidemuseon tontin yläreunaan rakennettavan uudisrakennuksen tulee sopia ympäristöönsä. Huviloiden tonteilla on toki tilaa uudisrakennuksille, mutta ne tulee toteuttaa ympäristöön sopiviksi. Ylipäätänsä on hienoa, että Meilahden huvila-alueelle laaditaan kaavaa, koska sille on tarve alueen tulevaisuuden selkeyttämiseksi. Arkkitehti Leena Makkosen laatima kaavasuunnitelma tulee seuraavan kerran esittelyyn mahdollisesti joulukuussa 2014.

Seurasaarisäätiön hallitus kokousti hiljattain. Asialistalla oli alustava talousarvio ja toimintasuunnitelma vuosille 2015 ja 2016. Suuria muutoksia ei ole tulossa, mutta säätiö keskittyy aiempaa enemmän juhannukseen ja Juhannusvalkeiden järjestämiseeen. Käynnissä on myös suunnittelukilpailu  urbaanin  juhannussalon  toteuttamiseksi, jonka voittajan valitsee sisustusarkkitehti ja kuvanveistäjä Stefan Lindfors. Kilpailuun voi jättää ehdotuksensa 30.12.2014 asti. Voittaja saa 1200 euroa.

Säätiön toiminta oli vuonna 2014 virkeää ja monipuolista, mutta kannan huolta säätiön rahoituspohjan lisäksi siitä, kykeneekö säätiö edlleen olemaan aktiivinen ja myönteinen tukija myös Seurasaaren muille tapahtumille, kuten Seurasaari Soi! -festivaalille ja Seurasaaren Joulupolulle. Seurasaareen esitetään taiteiijoiden ja ryhmien toimesta toistuvasti uusia kiinnostavia kulttuuritapahtumia, joiden tietynlaisen "portinvartijan" roolin Seurasaarisäätiö on ottanut ilman, että sillä todellisuudessa on mitään viranomaistehtävää tai roolia.

Seurasaari on täysin vapaa alue erilaisille kulttuuriryhmille tulla ja toteuttaa erilaisia hankkeita, kunhan mahdolliset viranomaisluvat kaupungin puolelta ja esiintymisluvat museoalueella ovat kunnossa. Itse toivon, että Seurasaari nimenomaan houkuttelisi uusia kulttuuritapahtumia niin teatterin, musiikin kuin kuvataiteiden saralta. Näiden tapahtumien rohkaisijana ja rakentajana Seurasaarisäätiö voisi toimia nykyistä joustavammin ja tehokkaammin. Tähän tarvitaan toki rahaa. Hieno uutinen säätiön osalta on, että Hietasen säätiön omistama toimistohuoneisto Viipurinkadulla muunnetaan yliopiston kansatieteen tutkijoiden ja opiskelijoiden residenssiksi, johon voi jatkossa anoa 3-4 tutkijaa kerrallaan vuokralaiseksi. 

Kesällä Seurasaaressa sattuu ja tapahtuu

Kesä on Seurasaaren vauhdikkain vuodenaika. Saari on vihreä, elävä ja kuvankaunis. Ulkomuseon ja Seurasaarisäätiön ohjelmatarjonta on vilkasta. Saarella liikkuu runsain määrin turisteja, museokävijöitä, ulkoilijoita ja uimareita. Seurasaaren kesäravintola on auki, kuten myös museokahvila Antin kaffeliiteri ja Kahvila Mieritz. Seurasaaren perinteinen, upean uniikki, ja naturistien suosima kesäuimala on avoinna kaikille uimareille keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Uimarannoilla riittää myös väkeä.

Seurasaaren tunnetuin kesäjuhla on itseoikeutetusti Juhannusvalkeat, joka vietti tänä vuonna 60-vuotisjuhlaansa. Juhannusvalkeiden rinnalle on noussut lukuisia uusia tapahtumia.

Käsityöpäivillä ja Matleenan markkinoilla 19.-20.7. esitellään erilaisia käsityötekniikoita työnäytöksissä ja -pajoissa. Myynnissä on käsitöitä ja paikalla on Turun Luostarinmäen käsityöläismuseon ystävien Kultaisen Omenan Kilta ry. Seurasaaren siltakioskilla on tänä kesänä myös käsityöläisten pop up -kioski, missä joka viikko uusi käsityöläinen myy ja esittelee tuotteitaan.

Seurasaari Soi! valtaa museotalot elokuussa 3.-24.8. Professori Anna-Kaisa Liedeksen ja Sibelius-Akatemian opiskelijoiden ja tutkijoiden perustaman festivaalin ohjelmistossa on vanhaa ja uudempaa kansanmusiikkia. Konserttipaikat eli Seurasaaren museotalojen interiöörit ovat akustisesti aitoja ja vaikuttavia. Kannattaa tulla itse paikan päälle kuuntelemaan ja kokemaan museotalojen taianomainen tunnelma. Festivaalin ohjelman löydät täältä.

Seurasaaren kesänäytelmä on ulkomuseon kesäohjelman huipentuma. Vuoden 2014 kesänäytelmä Myllyn viemää kertoo suurista tunteista ja hauskoista sattumuksista historiallisen myllyn miljöössä. Mystinen mylly kujeilevine asukkaineen ei olekaan täysin sitä mitä silmä antaa ymmärtää. Mylläri kauniine tyttärineen ja kilpailevine oppipoikineen on varsinaisen pyörityksen edessä. Esitykset Mamsellimyllyllä 16. - 17.8., Taiteiden yönä 21.8. ja 23. - 24.8.

Kesänäytelmän käsikirjoittavat, suunnittelevat ja toteuttavat alusta asti vapaaehtoiset, joilla on joko taustaa Seurasaaren museon kesäoppaina tai muuten vain lämmin suhde Seurasaareen. Kesänäytelmissä on kasvanut jo lukuisia nuoria teatterinharrastajia, joista jotkut ovat jääneet pysyvästi alalle. Yksi heistä on Elina Lajunen, jonka käsikirjoittaman Alastalon salissa, Eevastiina ja lokinpoika -nukketeatteriesityksen voi nähdä 23.-27.7. Kahiluodon kartanon kuistilla. Lajusen dramatisoimassa näytelmässä Volter Kilven klassikkoromaanin keskeiset tapahtumat ja hahmot saavat modernin hauskan tulkinnan.


Kesän kohokohtiin kuuluu myös hetki, jolloin kesälampaat saapuvat Seurasaareen. Tänä kesänä Ohama, Ruti, Savisaar ja Sulo tulivat Pernajasta asti ilahduttamaan kaikenikäisiä Seurasaaren kävijöitä. 

Erityismaininnan ansaitsee myös Seurasaarisäätiön elo-syyskuussa järjestämä Naisten elämää Studia Seurasaari -luentosarja, jonka teemana on naisen elämänkaareen liittyvät perinteiset tavat. Esitelmät pidetään Seurasaaren museotaloissa keskiviikkoisin 30.7. - 20.9.

13.8. Hallan pirtti. MuT Hilkka-Liisa Vuori: Kätilölaulu ja synnytyksen helpottaminen
20.8. klo 17 Pertinotsan edusta. FT Ildikó Lehtinen: Häiden vietto Karjalan runomailla

27.8. Ivarsin sali. FT Tenka Issakainen: Taikuus naisen voimavarana

3.9. Karjalaiset aitat. FT Kaarina Koski: Karsikkopuut ja kuolinoljet

20.9. Kalevalakehto. Susanna Aarnio ja Suur-Helsingin Kalevalaiset Naiset ry: Naisten voimapaikat (Huom. Lauantaina)

Syyskuussa 14.9. Seurasaarisäätiö järjestään yhdessä Talonpoikaissäätiön, Seurasaaren ystävien, Sommelo ry:n ja Seurasaaren ulkomuseon kanssa perinteisen suomalaisen sadonkorjuujuhlan nimellä  Seurasaaren Kekri! Seurasaari on erinomainen ympäristö elävöittämäään tätä olennaista, mutta valitettavan laajalti unohdettua suomalaista vuotuisjuhlaa.

"Kekri, keyri, köyri tai köyry oli talonpoikaiskulttuurissa maataloustöiden päätösjuhla ja sadonkorjuujuhla, jota vietettiin vuosittain loka-marraskuun vaihteessa. Karja oli tuotu sisätiloihin, jyvät kuljetettu laariin, juurekset kuoppaan ja syysteurastuksetkin tehty. Uuden sadon antimet kokosivat talon väen yhteen notkuvien pöytien äärelle. Kerrottiin tarinoita ja tehtiin taikoja. Palkollisväki, rengit ja piiat, viettivät runtuviikkoaan ja vaihtoivat taloa pestuumarkkinoilla. Menoihin liittyi erilaisia riittejä ja seremonioita, mm. kekripukit ja köyrimöröt kiersivät taloissa antimia kerjäämässä. Pakanallinen kekri ja kristillinen pyhimysoppi sulautuivat yhteen Halloweenissä, joka rantautui irlantilaisten maahanmuuttajien mukana ensin Amerikkaan ja myöhemmin takaisin Eurooppaan, osin Suomeenkin."

Tervetuloa nauttimaan, viihtymään ja sivistymään Seurasaaren kesään!

Hyviä uutisia vesihuollosta

Vuosien odotuksen jälkeen Seurasaaren vesiongelmiin on vihdoin saatu ratkaisu.

Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunta päätti 15.4.2014 kokouksessa hyväksyä Seurasaaren kunnallistekniikan yleissuunnitelman nrot VIO 5609/1 – 5609/11.  Lisäksi yleisten töiden lautakunta päätti antaa työluvan Seurasaaren kunnallistekniikan rakentamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Seurasaaren vesijohtoverkko saadaan vihdoin asialliseen kuntoon.

Yleisten töiden lautakunnan päätökset 15.4.2014

"Suunnitelma käsittää Seurasaaren vesihuollon kokonaisvaltaisen uudistamisen mukaan lukien asemakaavassa esitetty lisärakentaminen, kuten uusi yleisökäymälä saaren keskiosalle sekä perinnenäyttämö. Lisäksi suunnitelmaan sisältyy meren alittavan paineviemärin uusiminen."

"Seurasaaren vesijohto- ja viemärijärjestelmä on suunniteltu rakennettavaksi vuosina 2014 – 2015. Rakennusvirasto ja HSY uusivat paineviemärin mantereelle yhteistyössä jo keväällä 2014. Osapuolten kustannusjaoksi on alustavasti sovittu 50 % / 50 %. Uusittu paineviemäri jätevedenpumppaamoineen siirretään HSY:n omistukseen ja yläpitoon. Näin menetellen Seurasaari liitetään myös viemäröinnin osalta HSY:n toiminta-alueeseen." 

HSYn mukaantulo on erinomainen uutinen, koska sillä on tarvittava osaaminen Seurasaaren kaltaisen, vesihuollon kannalta melko poikkeuksellisen saaren vesijohtoverkon ylläpidosta. Vesijohtoverkon uusiminen turvaa puhtaan juoma- ja pesuveden jatkossa kaikille Seurasaaren käyttäjille ja kävijöille. Uudistus helpottaa etenkin ulkomuseon, konservointikeskuksen, säätiön, kahviloiden ja ravintolan työntekijöiden arkea ja elämää. 

Tänään 22.4. Seurasaareen saatiin myös muita hyviä uutisia. Lähipäivinä saaren Seurasaaren polkujen varrelle pystytetään kymmeniä uusia tyylikkäitä penkkejä, jotka kiinnitetään tukevasti betonijalustaan.

Seurasaaren kännykkäkuuluvuuteen on toivottavasti tulossa parannuksia. Seurasaarisäätiö laatii Viestintävirastolle toimenpidepyynnön Seurasaaren kännykkäverkon yleisöpalveluvelvoitteen turvaamisesta. Kännykkäverkossa on edelleen merkittäviä katveita eikä 3G -verkko toimi kunnolla. Tämä estää mobiilipohjaisten sovellusten kehittämisen Seurasaaren ulkomuseon alueelle. Verkon kuormittuessa kännykkäverkko ei toimi kunnolla, mikä on myös turvallisuuskysymys. Seurasaareen tulisikin pikaisesti saada oma tukiasema, joka takaa kuuluvuuden saaren kaikkiin kolkkiin. 

Lopuksi pari kuvaa pääsiäiskokon rakennustalkoista ja pääsiäiskokon poltosta. Lankalauantain 19.4. pääsiäiskokot vetivät Seurasaareen kolmen tunnin aikana 3560 kävijää. Luku on tarkka, koska olin itse kävijämäärää sillankorvalla laskemassa. Kokon rakensivat Helsingin Keskipohjalaiset ry:n ikivireät aktiivit, joiden seurassa oli mukavaa. On aina liikuttava nähdä ja tutustua ihmisiin, jotka ovat ylpeitä juuristaan ja haluavat välittää perinteitään eteenpäin. Pääsiäiskokot jos mitkä ovat osa pohjalaista pääsiäisperinnettä.  

Satumaisen hieno Joulupolku

Seurasaaren Joulupolku järjestettiin 18. kertaa viime sunnuntaina 15.12.2013. Tapahtumalla on siis jo pitkähköt perinteet pääkaupunkiseudun suurimpana epäkaupallisena joulutapahtumana. Epäkaupallisuuden ja aidon vanhanajan joulutunnelman toteuttaminen on tapahtuman keskeinen tavoite. Se tarkoittaa turhan markkinakrääsän, mainonnan, myynnin sekä tyylittömien ohjelmanumeroiden ja visuaalisten ratkaisujen rajoittamista tai kieltämistä. Tässä on myös tapahtuman vetovoiman salaisuus. Seurasaaren Joulupolku on aidosti erilainen, tunnelmallinen, lämmin ja pyyteetön joulutapahtuma.

Lucia-neito seurueineen esiintyy Karunan kirkon portailla. 

Tänä vuonna Joulupolku nousi jälleen uudelle tasolle. Lucia-neidon saapuminen Karunan kirkolle ratsupoliisisaattueessa nosti tunnelman korkealle. Kun Lucia-neito seurueineen lauloi joululauluja Karunan kirkon portailla, huomasin ihmisten liikuttuvan. Karun kauniissa ympäristössä ja tunnelmassa oli jotain poikkeuksellisen lämmintä ja aitoa. Samalla myös Tampereella kovia kokenut hevonen palasi töihin ystävällisessä ympäristössä.

Toinen upea uutuus Joulupolulla oli Wanhan Waruswäen esiintyminen Antin talon salissa. 1700-luvun rahwaan pukuihin pukeutunut elävöittämisryhmä esitti lauluja, syöpötteli joulupöydässä, musisoi ja tanssi pitkin salia. Tunnelma oli satumainen. En muista nähneeni vastaavaa suomalaisessa museossa aiemmin. Esityksen sadunomaisuus korostui, kun warusväen esitystä sai seurata Antin talon ikkunoista kurkkimalla. Tässä toteutui joulusatuihin perinteisesti liittyvä tonttujen kurkistelu. Nyt oli mahdollista kurkistella 1700-luvun "kaupunkilaistonttujen" eli Wanhan Warusväen joulupuuhia.

Martat ripustivat kaulaliinoja Seurasaaren puihin. 

Kolmantena, kertakaikkisen sympaattisena ja myös työläimpänä uutuuteena Joulupolulla 2013 lanseerattiin Uudenmaan Marttojen kaulaliinatempaus. Martat kutoivat yli 250 villaista kaulaliinaa, joila merkittiin ja koristeltiin joulupolun reitti. Martat ripustivat kaulaliinat itse Seurasaaren puihin. Kaulaliinojen luoma vaikutelma oli hulvattoman hauska ja värikäs.

Hienon osansa Joulupolulle toi jälleen myös tapahtuman suojelija Jenni Haukio. Hän toi mukanaan lauluryhmän, joka esitti kauniita joululauluja Seurasaaren juhlakentällä. Arvostan erityisesti Haukion puheessaan jälleen mainitsemaa kiitosta tapahtuman vapaaehtoisille järjestäjlle. Seurasaaren Joulupolku kun todella järjestetään alusta loppuun täysin vapaaehtoisesti eri yhdistysten ja järjestöjen yhteistyönä. Tapahtumassa vierailevat aikuiset eivät ehkä tätä aina ymmärrä, vaikka palaute olikin jälleen myönteistä ja kiitollista. Vapaaehtoisella yhteistyöllä joulunajasta ja miksei myös koko Suomesta on mahdollista rakentaa hetkittäin yhtä inhimillinen, lämmin ja myönteinen kuin Seurasaaren Joulupolusta.

Marttojen kaulaliinat kuivuvat ensi Joulupolkua varten

Olkipukit kuivumassa

PS lisää Joulupolun kuvia täällä ja tapahtuman facebook-ryhmässä

Tuomarikylän kartanomuseon sulkeminen on häpeä

Lisää kuvia -> http://picasaweb.google.com/miika.lauriala/TuomarikylanKartanomuseoSuljettu17112013

Helsingin kaupunginmuseon johtokunta päätti sulkea Tuomarinkylän kartanomuseon 21.5.2013 pidetyssä kokouksessa (kts. kohta 6, sivu 10). Sulkemista perustellaan kartanomuseon sulkemisesta koituvilla säästöillä sekä kuluilla, jotka syntyvät kaupunginmuseon näyttely- ja toimistotilojen muutosta Sofiankadulta ns. Elefantti-kortteliin

Tuomarinkylän kartano on viimeinen yleisölle täysin avoin kaupunginmuseon ylläpitämä kartanomuseo koko pääkaupunkiseudulla. Kaupunginmuseon lisäksi Tuomarinkylän kartanoalueella on useita aktiivisia ja vireitä toimijoita: ratsastustalli, kauppa, seppä, asukasyhdistyksiä, ravintoloitsija ja Vantaanjoen ulkoiluyrittäjiä. Tuomarinkylän kartanomuseo on ehjä kokonaisuus ja aluetta ympäröivät viljellyt pellot ja Vantaanjoki. Olosuhteet ja ympäristö historian ja kulttuuriperinnön elävöittämiselle ovat erinomaiset.

Kaupunginmuseon pienet museokohteet on viimeisen viiden vuoden aikana suljettu yksi kerrallaan, vaikka museon resurssit ovat suomalaisessa museokentässä ylivertaiset (budjetti 7,5 milj.€ ja vakituista henkilöstöä lähes 100). Elefantti-kortteliin muutosta ja kokoelmien uudelleenjärjestelystä syntyy toki kuluja, mutta museoita jatkuvasti suljettaessa esille nousee yhtä muuttoa olennaisempi museopoliittinen kysymys: Ovatko kaupunginmuseot olemassa asiantuntijoita vai museokävijöitä varten, vaiko kenties molempia? Voiko museon kokoelmia ja kaupungin historiaa esitellä ilman museotiloja?

Onko kaupunginmuseoissa mahdollista tuottaa ohjelmaa ja tapahtumia ilman moniportaista kankeaa byrokratiaa? Onko yhteistyö yhdistysten, yritysten ja järjestöjen kanssa ikävä velvollisuus vaiko myönteinen mahdollisuus? Estääkö suomalaisen museokentän asennemaailma ja historiallinen toimintakulttuuri uudistusten ja kiinnostavien yhteistyömuotojen toteutumista?

Museoammattilaisia työllistäviä seminaareja, selvityksiä, kokouksia ja aivoriihiä Suomessa riittää, mutta jos niiden johtopäätös on sulkea ja myydä loputkin museokiinteistöt, olen valmis siirtämään museot yhdistysten ja vapaaehtoisten hoidettavaksi. Parempi elävä museo kuin lauma keskenään jorisevia asiantuntijoita.

Tuomarinkylän merkitys on sen helsinkiläisten elämää rikastavassa, kulttuurihistoriaa elävöittävässä ja historiaa todeksi tekevässä autenttisessa ympäristössä. Jos toiminta ja näyttelytoiminta on taantunut, ei se johdu museokiinteistön kaukaisuudesta vaan resurssien kohdistamisesta. Tässä myös museon johtokunnan tulisi katsoa peiliin. Sen vastuu on pohtia uusia toimintamalleja ja kritisoida tarvittaessa myös museojohtoa. Hyssyttely ja esityslistojen viime tingassa pläräily ei edistä kaupunginmuseon toimintaa tai tulevaisuutta, varsinkaan, kun merkittävä osa johtokunnan jäsenistä ei itse vieraile lakkautettavissa museoissa.

Internetiin ja Elefantti-kortteliin voi upota ihmettelemään virtuaalimaailmoja, mutta ne eivät korvaa aitoa kartanoa pihoineen, ravintoloineen, ratsastustalleineen, peltoineen. Tuomarinkylän kartanon pihalla tuoksuu hevonkukku, pihalla voi kiivetä puuhun, pellolla voi leikkiä 1700-luvun sotaa, kartanon huoneissa voi järjestää tanssiaisia ja naamiaisia. Museossa on järjestetty erilaisia lastentapahtumia ja historiallista elävöittämistä tähänkin asti, mutta nyt hieno perinne katkeaa. Toivon, että Tuomarinkylän alueen toimijat pohtivat ja esittävät kaupungille erilaisia jatkosuunitelmia, missä kartano säilyy avoimena ja elävänä osana Tuomarinkylän kokonaisuutta.

Ihmettelen myös valtakunnan tason laiminlyöntejä vanhojen kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelussa ja säilyttämisessä. Elias Lönnrotin, Pehr Evind Svinhufvudin ja Johan Ludvig Runebergin kotimuseoiden tulevaisuus on epävarma, koska niiden hoitoon ja ylläpitoon ei tahdo löytyä enää rahoitusta. Museovirasto on luopumassa myös Myllymäen torpasta Nummi-Pusulassa, vaikka kyseessä on ainutkertaisen upea torppakokonaisuus autenttisine ympäristöineen ja metsineen. Mitä kansankunnan henkisestä tilasta kertoo se, että suomen kielen ja itsenäisyyden merkkihenkilöiden, niin torppareiden kuin runebergien, aineellista perintöä ei enää vaalita ja kunnioiteta? Riitääkö kaiken siirtäminen internetin ihmemaahan, vai onko vanhoilla rakennuksilla ja ympäristöillä vielä arvoa?

Helsingissä Aino Actén huvila ja Tomtebon huvila Tamminiemen naapurissa rapistuvat, vaikka rakennuksiin on tarjolla useita aktiivisia kulttuuritoimijoita. Helsingin budjetista pitäisi löytyä murusia myös kulttuuriperinnön elävöittämiseen ja vanhojen rakennuksien kunnostamiseen. Vanhat rakennukset ja niiden ympäristöt ovat meidän kaikkien yhteistä, elävää, inspiroivaa ja virikkeellistä historiaa, jos niin vain halutaan ja osataan.

Lisää kuvia..

Tuomarikylän kartanomuseo (suljettu 17.11.2013)

Perinnekasvit piristävät Leppälän mökkiä

Seurasaaren ystävät ry ja Maatiainen ry ovat yhteisvoimin viljelleet suomalaisia perinnekasveja Seurasaaren Leppälän mökin palstalla keväästä 2010 lähtien. Kesällä 2012 mukaan liittyivät myös Uudenmaan martat ry:n puutarhamartat. Klikkaamalla tästä pääset katselemaan kuvia viime kesien talkoista.

Idea perinnekasvipalstan perustamisesta lähti museon entisiltä työntekijöiltä ja Maatiainen ry:n aktiiveilta. Palstaa on suunniteltu Seurasaareen jo 1980-luvulta lähtien, mutta erilaisten asenteellisten ja teknisten esteiden takia sen toteuttaminen viivästyi. Nyt kun vauhtiin on viimein päästy, perinnekasvipalstan vastaanotto on ollut innostunutta. Museon henkilökunta on kiittänyt kesällä kukkivasta ja hehkuvasta perinnekasvipalstasta. Museokävijät ovat kiinnostuneita palstasta, kasveista ja niiden historiasta.

Talkoissa 4.5.2013 muokattiin maata ja istutettiin mm. papua

Seurasaaren perinnekasvipalstalla on kolmen vuoden aikana kasvatettu vaihtelevalla menestyksellä perinteisiä maatiaislajikkeita kuten perunaa, härkäpapua, kauraa, kaskiruista, kaskinaurista, pellavaa ja sipulia. Palstan eteläpäädyssä on kasvatettu mm. Carl von Linnén kotipuutarhasta periytyviä yrttejä: isohirvenjuurta, lipstikkaa, palavarakkautta, lehtosinilatvaa ja myskimalvaa.

Suurin urakka palstan perustamisessa oli keväällä 2010 maanmuokkaus ja lannoittaminen, koska palstaa ei oltu annoitettu vuosikymmeniin. Palstalle haettiin kyyttöjenlantaa Ilmari Majurin navetasta Espoon Luukista. Palstaa kaivettiin ja ojitettin perinteisillä kuokilla ja lapioilla. Ensimmäisenä kahtena kesänä kasvoivat parhaiten härkäpapu, perunat, kaskinauris ja isohirvenjuuri. Pellava, kaura ja kaskiruis eivät menestyneet. Yrtit kasvoivat vaihtelevalla menestyksellä.

Viime kesänä 2012 palsta kasvoi aiempaa paremmin - kiitos ahkerien talkoolaisten ja hyvän suunnitelman. Keskikesän kukkaloisto oli poikkeuksellisen kaunista ja syksyllä saatiin jo kohtuullisen hyvä sato. Kasvukausi on päätetty Seurasaaren perinnekasvipäivään, milloin museolla järjestetään siemenmarkkinat ja pidetään perinnekasveihin liittyviä luentoja. Seurasaaressa satunnaisesti liikkuvat ulkoilijat ja turistit ovat olleet palstasta poikkeuksellisen kiinnostuneita. Kun palstalla on pidetty talkoita, paikalle on pysähtynyt kymmeniä ohikulkijoita ihastelemaan palstaa ja keskustelemaan kasveista. Ihmisillä on tarve osallistua ja jutella.

Kesällä 2013 on tarkoitus testata Savitaipaleelta tulevaa Lassen lanttua sekä perinteisiä suomalaisia ruokakasveja keräkaalia, punajuurta ja porkkanaa. Palstan viljelyjärjestystä uudistetaan huomioimalla auringonpaisteen suunta ja maaperän happamuus.

Maatiaislajit uhattuna  

Nuoremmat suomalaiset sukupolvet eivät tiedä, että arviolta 2/3 maailman perinteisistä viljelylajikkeista on hävinnyt sadassa vuodessa koneellisen ja teollisen ruokatuotannon myötä. Maailman kasvituotanto on 1900-luvulla kasvanut valtavaksi, tarkoin säännellyksi kansainväliseksi teolliseksi toimialaksi. Viljeltävien lajikkeiden määrä vähenee ja köyhtyy, lajikkeiden standardisointi yksipuolistaa lajikkeita ja vahingoittaa siementen jatkojalostamista.

Suomi on maailman ja myös EUn mittakaavassa myönteinen poikkeus. Täällä käytettävistä lajikkeista 70 prosenttia on edelleen kotimaisesti jalostettuja, vaikka siementen omistajana on yhä useammin ulkomainen yritys. Siemenkaupan kontrollia ei tulisi päästää valumaan ulkomaille. EU:n siemenlakien kiristyessä suuryritysten valta ruuan kasvatukseen, saatavuuteen ja hintaan kasvaa. Vaarana on lajien yksipuolistuminen ja siementen perimän katoaminen.

Alkuperäiset, kotikonstein pohjoiseen elinympäristöön jalostetut kasvi- ja eläinlajikkeet voivat hävitä sääntelyn jalkoihin. Kansainväliset suuryritykset yrittävät patentoida kaiken pellavasta vehnään ja kieltää ihmisten omatoimisen siemenkaupan. Englannissa siemenkauppa on virallisesti laitonta, Itävallassa rekisteröimättömien lajikkeiden siemeniä ei saisi myydä. Ranskassa suuret siemenyhtiöt ovat haastaneet perinnekasviyhdistyksiä siemenkaupasta toistuvasti oikeuteen. Taistelun keskeinen rintama on EU-parlamentissa, missä taistellaan siemenkaupan tulevaisuudesta.

Maatiaiskasvit ovat elävää kulttuuriperintöä

Siitä se lähtee toukokuussa 2013. Taustalla olkikuhilas. 

Niiden arvo on luonnon monimuotoisuudessa, geneettisessä potentiaalissa ja kulttuurihistoriassa. Maatiaislajikkeita ei ole jalostettu tieteellisesti, vaan ne ovat aikojen saatossa sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin ja kehittyneet luonnonvalinnan sekä viljelijöiden tekemisen jalostusvalintojen myötä. Suomalainen maataloustuotanto perustui 1900-luvun alkuun saakka maatiaislajikkeisiin. Maataloustuotannon tehostuminen ja kasvinjalostuksen kansainvälistyminen vähensivät viljelykasvien monimuotoisuutta, ja monet maatiaiskasvit lähes katosivat 1960-luvulle tultaessa.



Vastavoimana siemenkaupan standarsoimiselle ja tehomaatalouden negatiivisille vaikutuksille luomu- ja lähiruoan tuotanto ja suosio ovat Euroopassa jatkuvassa kasvussa. Niiden juuret ovat perinteisissä, terveellisiksi ja luonnollisiksi katsotuissa jalostus-, viljely- ja lannoitusmenetelmissä. Laajassa mittakaavassa perinnekasvien säilyttämisessä ja jalostamisessa on Suomessa kyse myös maan huoltovarmuudesta ja elintarviketurvallisuudesta. On viisasta yrittää säilyttää elinvoimaisina sellaisia kotoperäisiä kasvi- ja eläinlajeja, jotka varmuudella menestyvät ja kasvavat pohjoisen karuissa ja vaihtelevissa olosuhteissa.

Leppälän murun esittelykyltti Seurasaaressa

Maatiaiskasvien viljely Seurasaaren ulkomuseon Leppälän mökin murulla  tukee perinnekasvien esittelyä ja kulttuuriperinnön vaalimista myös osana museomiljöötä. Mäkitupalaisten asumista edustava Leppälän mökki on tuotu Seurasaareen Loimaalta, jossa pientä peltotilkkua tai kasvimaata kutsuttiin muruksi. Mäkitupalaisilla oli usein pihapiirissään pieni keittiöpuutarha - kuten nyt Seurasaaressakin.