Seurasaaren yhteistyökuvioista

Seurasaaressa pyritään parantamaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä, joka on tavoitteena erittäin tärkeä. Suurin este yhteistyön ja vapaaehtoistoiminnan laajentamiselle on vuodesta 2001 lähtien, milloin itse aloitin Seurasaaren ulkomuseon kesäoppaana, ollut saaren eri toimijoiden kimurantit henkilösuhteet. Näissä on päästy eteenpäin, kun Mikko Teräsvirta aloitti ulkomuseon intendenttinä.

Luovuuden kukkimiselle ja yhteistyön onnistumiselle tärkeintä on ihmisten asenne; ollaanko ystävällisiä ja yhteistyökykyisiä, vai jotain muuta. Tämän asenteen uudet saareen tulevat toimijat nopeasti aistivat. Seurasaaressa haasteena on edelleen toimijoiden erillisyys ja vähäinen arkinen kohtaaminen. Kukin toimija museosta säätiöön ja kahviloista uimareihin ahertaa omassa poterossa.

Seurasaarisäätiö on alunperin perustettu yhteistyöelimeksi, mutta sen yhteistyötä vahvistava rooli on jäänyt vajaaksi. Seurasaaren ystävät ry on kansalaisyhdistys, joka toimii lähinnä ulkomuseon puitteissa. Joulupolku ry. järjestää Joulupolkua kerran vuodessa. Seurasaaren uimarit uivat talvikaudella uimalassa. Kahviloilla on omat yrittäjät ja omat kuviot. Luonnonsuojelijat tarkkailevat luontoa.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen asetti vuoden 2007 tienoilla Seurasaaren yhteistyöryhmän, joka koostuu kaupungin alueellisen suunnittelun, metsäluonnon ja puisto-osaston virkamiehistä, museon ja säätiön henkilöstöstä sekä Seurasaaren ystävistä ja Helsingin luonnonsuojelyhdistyksestä. Kulttuuritoimen edustajat eivät ole osallistuneet ryhmän kokouksiin. Ryhmä kokoontuu kahdesti vuodessa ja keskittyy rakennetun ympäristön ja puistoluonnon asioihin. Ohjelmapuolelta vastaava ryhmä puuttuu eikä saaren toimijat yleensä tiedä toistensa tekemisistä.

Uskon, että ratkaisuja olisi löydettävissä siten, että kokoontuisimme saaren toimijoiden kesken säännöllisesti keskustelemaan ajankohtaisista asioista ja ideoimaan ohjelmatoimintaa ja tapahtumia. Kokoontumisiin voisi varata aikaa myös koulutuksille, esitelmille ja yhteistyötahojen puheenvuoroille. Järjestävänä tahona voisi toimia Seurasaarisäätiö.

Tärkeää olisi saada Seurasaareen teknisesti riittävän hyvin varusteltu katettu esiintymislava. Sen avulla voisi järjestää uudenlaista ohjelmatoimintaa. Perinnelavan piirustukset, sijoitus ja rahoitus olivat jo lähellä varmistumista vuoden 2006 vaiheilla, mutta vuoden 2008 taantuma vaikutti kaupungin budjettiin siten, että hanke peruttiin. Samoihin aikoihin Seurasaaren uimalaan oli tarkoitus rakentaa myös julkinen sauna, ja senkin piirustukset olivat valmiina, kunnes hanke peruttiin.

Suuri haaste saaren ohjelmatoiminnalle on myös ulkomuseon pieni budjetti, joka johtuu Museoviraston rahoitustilanteesta. Vastaavilla eurooppalaisilla ulkomuseoilla on usein kymmenkertainen ohjelmabudjetti ja henkilökunta. Tukholmassa Skansenilla kesätyöntekijöitä on satoja. Seurasaaressa museolla on töissä intendentti, kolme kirvesmieskonservoijaa ja parikymmentä kesäopasta. Kaikki tekevät erinomaisen tärkeää ja hyvää työtä. Ulkomuseon ohjelmatarjonta on kehittynyt ja monipuolistunut viime vuosina hämmästyttävän hyvin. Museo tekee pienillä resursseilla huikeaa työtä.

Me Seurasaaren ystävissä autamme tapahtumissa ja yhteistyössä mahdollisuuksien mukaan, mutta jäsenmäärä on rajattu ja aktiiveja vähän. Yhteistyön parantuminen edellyttää Seurasaaren toimijoilta aitoa kiinnostusta ja kohtaamista. Yhdessä, avoimesti ja ystävällisesti kaikki sujuu paremmin.

Hartwallin kioski lahoaa pilalle

August Ludvig Hartwallin rakennuttama ns. terveysvesi- ja limonadikioski rakennettiin alunperin Eläintarhan kentän tuntumaan Eläintarhantien ja Vauhtitien risteykseen. Kioski siirrettiin vuonna 1965 Seurasaaren sisääntuloalulalle, missä siinä on pidetty lipunmyyntiä ja kioskia. Viimevuosina kioski on ollut pääosan vuodesta suljettuna ja sitä on vuokrattu heinäkuussa käsityöläisten pop up -myyntikioskiksi. 

Kioskin kunto on päässyt erittäin huonoksi. Vesikaton rakenteet ja lohikäärmekoristeet ovat lahoamassa pilalle. Rakennuksen seinissä ja pohjassa on nähtävissä kosteutta. Helsingin kaupunki myi kioskit muutama vuosi sitten Seurasaarisäätiölle ja samalla niiden korjausvastuu siirtyi säätiölle. Säätiöllä ei ole varoja rakennusten korjaamiseen.

Helsingin Sanomat kirjoitti kioskien historiasta 50 vuotta sitten palstalla 5.8.2018: 

Kioskin historiasta laajemmin Helsingin kaupunginmuseon tutkijan Anne Mäkisen artikkelissa:

Eläintarhaan sijoitettu kioski edusti arkkitehtuuriltaan lähinnä skandinaaviseen historismiin luokiteltavaa muotokieltä. Pieni rakennus oli hirsijalustalla, ja sen räystäitä koristivat lohi-käärmeaiheet ”norjalaistyyliin” viitaten. Marja Terttu Knapaksen mukaan norjalaiseksi nimitetty rakennus- ja ornamenttityyli sopi hyvin kaikkiin koristeellisuutta tavoitteleviin tarkoituksiin ja eritoten korostamaan skandinaavista yhteenkuuluvuutta viikinkiaiheineen ja lohi- käärmeenpäineen. Helsingin anniskeluyhtiön kansanpuistoissa, Seurasaaren ja Korkeasaaren rakennuksissa käytettiin juuri norjalaistyyliä. Eläintarhan kioski siirrettiin Seurasaareen 1960- luvun puolivälissä.

Helsinki ja meri - kehitysehdotuksia

Helsingin kaupungin merellinen strategia laaditaan kaupungin merellisten kohteiden saavutettavuuden ja saariston palvelujen parantamiseksi sekä merellisten tapahtumien edistämiseksi. Kaupungin edustaja kysyi, mitä sinä haluat nähdä kaupungin merellisessä strategiassa?

Vastasin:

Sauna Seurasaaren uimalan yhteyteen

Piirustukset ovat jo valmiina. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen lupasi Seurasaaren ulkomuseon 100-vuotisjuhlissa toukokuussa 2009 pitämässään puheessa, että kaupunki rakentaa yleisen puusaunan Seurasaaren uimalaan. Piirustukset osin meren päälle rakennettavasta upeasta puusaunasta olivat valmiina, mutta taloudellisen taantuman ja kaupungin säästöjen takia hanke peruttiin. Vaikutuksensa oli myös nudistien pienellä ryhmällä, joka kokee omistavansa uimalan ja vastustaa siksi lähtökohtaisesti kaikkia muutoksia.

Seurasaaren juhlalava

Seurasaareen oli 2000-luvun suunnitteilla suurehko esiintymislava, jossa olisi ollut katos, takahuone ja tapahtumatuotantoon tarvittava äänentoisto ja elektroniikka. Lava olisi tullut Seurasaaren juhlakentän yhteyteen. Rahoitus ja piirustukset olivat pitkälti valmiina, mutta Helsingin kaupunki vetäytyi viime hetkellä hankkeesta. Hanke oli Seurasaarisäätiön vetämä. Piirustukset tulisi kaivaa naftaliinista ja etsiä tarvittava rahoitus (n. 300 000 euroa) indeksikorotuksella. 

Melojille laituri

Seurasaareen tulisi rakentaa melojille rantautumislaituri, jotta he pääsisivät nykyistä helpommin rantautumaan esim. museoon tai kahviloihin. Nykyisin maihinnousu on hankalaa ja kanootit jätetään etelärannalle lojumaan.

Ulkomuseon resursointi kuntoon

Ulkomuseon budjetti ja henkilöstön osaaminen pitäisi nostaa pohjoismaiden ja Baltian maiden pääkaupunkien ulkomuseoiden tasolle. Skansenissa Tukholmassa on kesäkaudella yli 400 työntekijää, kun Seurasaaressa heitä on alle 20. Tallinnan Rocca al Maren museo on auki ympärivuotisesti ja alueella on ravintola, lämmitettyjä taloja, kotieläimiä ja kymmeniä työntekijöitä. Museoviraston surkean rahoitustilanteen takia Seurasaaren ulkomuseon toimintoja voisi siirtää Helsingin kaupungin ja kaupunginmuseon rahoittamaksi, koska se palvelisi koko pääkaupunkin matkailumarkkinointia ja palvelutarjontaa. Helsingin kaupunginmuseo on myös Suomen parhaiten resursoituja museoita, jonka henkilökunta on nykyisin tyhjäkäynnillä vähiin jääneiden museotilojen takia.

Uudistuneen Seurasaaren ulkomuseon toimintamallin voisi kopioida Skansenista, missä museoita, huvipuistoa ja eläintarhaa pyörittävää säätiö, jonka jäseniä ovat Ruotsin valtio, museot, Tukholman kaupunki ja yritykset. Toimintamalli perustuu vahvaan liiketoimintaosaamiseen, matkailualan asiantuntemukseen ja yhteistyöhön. Rahoitus tulee kaupallisesta toiminnasta.

Seurasaaren toimintakulttuurin uudistaminen

Seurasaaren toimijat ovat heikoissa väleissä keskenään. Seurasaarisäätiön, jonka alkuperäinen tehtävä on ulkomuseon tukeminen, resurssit ovat heikot ja riippuvaiset juhannusvalkeiden tuotoista. Säätiö käyttää testamentattua pääomaa perustoimintaan ja ohjelmatoiminta on vaatimatonta.

Ravintolola on tunnettu kalliiista hinnoista ja ajoittain heikosta palvelusta. Tuotto tulee juhlista. Ravintolan konseptia ja toimintakulttuuria tulisi kehittää.

Ulkomuseon intendentti Mikko Teräsviiran johdolla Seurasaaren ulkomuseon toimintaa on kehitetty kiitettävästi. Ongelmana on krooninen rahapula ja heikot resurssit. Talvikaudella museolla ei ole muita työntekijöitä, ja kesäoppaat ovat alipalkattuja opiskelijoita. Kuluvana talvena Iisalmen pappila remontoidaan ja ensi kesänä siihen avataan uusi kahvila ja näyttelytila.

Olisi hienoa, jos Helsingin kaupungin tapahtumatuotantoyksikkö voisi tukea Seurasaaren ulkomuseon ohjelmatarjontaa, jotta museoon saataisiin kesäkaudella korkean profiilin tapahtumia, kuten kansanmusiikkikonsertteja esim. Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin kanssa.

Kaikenlainen yhteistyö alueen vapaaehtoistoimijoiden kanssa on myös tervetullutta:

Seurasaaren ystävät ry.
www.seurasaarenystavat.fi

Sommelo ry. (Pukkisaari)
www.sommelo.fi

Seurasaaren joulupolku ry.
ww.joulupolku.net

Seurasaaren uimarit ry.
http://www.seurasaarenuimarit.fi/

Seurasaaren uutisia toukokuussa 2017

Seurasaaren ystävien hallitus julkaisi kunnallisvaalien alla kannanoton, joka lähetetetiin kaikille puolueille / valtuustoryhmille: https://seurasaarenystavat.wordpress.com/…/kunnallisvaalit…/

Seurasaaren uusi City-WC otettiin käyttöön 1.3.2017

Museoviraston kohteissa on käynnissä kaksi isoa työmaata: Pappilassa monitoimitila (kahvila ja näyttelytila) sekä puutarhan kunnostus. Ns. Hiltusen / Heikelin taloon tulee toimisto. Museon kartta uusitaan ja talojen edustan kyltit uusitaan.




Jusupoffin edustalle rakennetaan ja avataan uusi Pikku-Helsinki niminen alue, ja tehdään siihen liittyvät vihertyöt. Myös Seurasaaren sisäänkäyntiaukio uudistetaan. Alueelle tulee kääntöpaikka ja kukkaistutuksia. Museovirasto teettää työt ja suunnitelman on laatinut Maisema-arkkitehtitoimisto Byman & Ruokonen Oy. Urakoitsijana toimii Stara. Rakennusvirasto vastaa kesäkukkaistutuksista.




Eläinten ruokinta on Seurasaaren puistoalueilla kielletty, koska mm. oravat ja supikoirat aiheuttavat suurta harmia museotaloille. Linnuille laaditaan ruokintaohje uudelle opaskartalle.


Leppälän murun eli perinnekasvipalstan viljelykausi alkaa härkäpapujen kylvöllä tiistaina 9.5.2017 klo 17:00. Kesän aikana murulla viljellään lukuisia perinnelajeja, kuten perunoita, ruista, kaskinaurista, härkäpapua, sipulia, porkkanaa. Käy ihastelemassa kasvukauden edistymistä.


Seurasaaren pääsiäiskokko paloi jälleen upeasti lankalauantaina 15.4.2017 ja sen rakentamisesta vastasivat Helsingin Keskipohjalaiset.

Checkpoint Helsinki Seurasaareen

Checkpoint Helsinki -nykytaideorganisaation Finnish Landscape -näyttely valloittaa Seurasaaren pihat ja tuvat kesällä 2016. Luvassa on erikokokoisia - suuriakin - taideteoksia: kuvataidetta, veistoksia, tilataidetta, ääniteoksia ja kokeilevaa taidetta. Näyttelyn on kuratoinut Joanna Warsz.


"Näyttely kommentoi niitä kulttuurisia ja poliittisia maisemia, jotka ovat sulautuneet vuonna 1909 avatun Seurasaaren ulkomuseon erillisyyteen. Museo edustaa syntyajankohtansa ideologioita: kansatieteellistä nationalismia ja poliittista romantiikkaa. Sen eri puolilta Suomea koottu esillepano pyrkii antamaan edustavan kuvan eri maakuntien ja yhteiskuntaluokkien elämän ominaispiirteistä - Seurasaari on siten Suomi pienoiskoossa.

Ulkomuseon ajatuksena on ollut vaalia idealistista kuvaa esiteollisen ja esimodernin ajan maaseudusta, ja kertoa venäläistämisestä ja Ruotsin vallan ajasta erottautuvaa tarinaa suomalaisuudesta. Toisen maailmansodan jälkeinen nopea kaupungistuminen, teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen etäännyttivät suomalaisia agraarista menneisyydestä. Maailma ja yhteiskunta Seurasaaren ympärillä ovat muuttuneet, mutta ulkomuseon esittämä kuva suomalaisuudesta ei ole vielä päivittynyt.

Kesällä 2016 nykytaide soluttautuu osaksi Seurasaaren ulkomuseota: sen rakennuksia, interiöörejä ja kokoelmia. Kansainväliset taiteilijat toteuttavat ulkomuseoon tilausteoksia, joissa on esillä mm. säilyttämisen ja tuhoutumisen, luonnon ja kulttuurin, historian ja sen väärinkäytön sekä kansatieteen näkökulmia. Näyttely kommentoi myös identiteetin rakentamisen ja identiteetin brändäämisen hienovaraista eroa ja sen merkitystä nyky-Suomen kulttuurisessa ja polittisessa maisemassa."

Finnish Landscape käynnistyy lauantaina 11.6. taiteilijoiden ja kutsuttujen vieraiden toteuttamalla koko päivän ohjelmalla, johon kuuluu puheenvuoroja, performansseja ja lukutilaisuuksia. Päivän erityisvieras on vapaa kuraattori, kustantaja ja tutkija Clémentine Deliss, joka on kuratoinut useita nykytaidetta kansatieteen ja antropologian näkökulmiin yhdistäneitä näyttelyitä.

Finnish Landscape on esillä Seurasaaren ulkomuseossa 11.6.-31.8.2016. Näyttelyyn liittyy oheisohjelmaa. Lue lisää ulkomuseon aukioloajoista ja pääsymaksuista täältä.

Taiteilijat: Ahmed Al-Nawas & Minna Henriksson, Kader Attia, Annika Eriksson, Natascha Sadr Haghighian yhdessä Haig Aivazianin & Jumana Mannan kanssa, Ilya Orlov, Liisa Roberts.

Seurasaaren yhteistyöryhmän kuulumisia

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen perusti v. 2009 Seurasaaren yhteistyöryhmän. Siihen kuuluu edustajat kaikista kaupungin Seurasaaresta vastaavista virastoista sekä alueen toimijoista kuten Museovirastosta, Seurasaarisäätiöstä ja Seurasaaren ystävistä. Myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on mukana, mutta Joulupolku ry:n, Sommelo ry:n, ja Seurasaaren uimarit ry:n väkeä ei ryhmässä toistaiseksi ole.

Ryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa ja käy läpi ajankohtaisia asioita, kuten ympäristön ja metsänhoitoa, rakennus- ja korjaushankkeita, vessojen tilannetta ja tulevia tapahtumia. Tässä kirjauksia viime kokouksen 11.4.2016 keskeisistä asioista.

VIEMÄRIT JA HSY

Seurasaaren viemäriremontti on jo pitkälti valmis. Vielä puuttuu viemäriyhteys kirkon ja kesäravintolan väliltä, jonka rahoitus puuttuu Kiinteistöviraston Tilakeskukselta. Toivottavasti rahat putkeen löytyvät, että koko viemäriremontti valmistuu. Puuttuva viemäriyhteys kirkon ja ravintolan välille rakennetaan loppuvuodesta 2016. Viemäriremontin yhteydessä valmistuu myös täysin uusi City-WC Seurasaaren juhlakentälle marraskuussaa 2016, mutta kaupungin wc-hankinta on kilpailutuksessa ja saattaa vielä siirtyä. Vuoden 2017 alusta koko Seurasaaren vesihuolto siirtyy HSY:lle, mikä on erinomainen asia. Tähän asti alueen viemäreistä ja vesijohdoista ovat vastanneet kaupungin eri virastot, joilla ei ole riittävästi rahaa ja osaamista niiden täysimittaiseen ylläpitoon.

SÄHKÖT JA VALOT

Keskusteltiin Seurasaaren alueen sähköverkoista, muuntajista, virranottopaikoista ja niiden epäselvyyksistä. Toimistopäällikkö Olli Markkanen Helsingin kaupungin rakennusviraston ulkovalaistustoimistosta kertoi, että häneen voi jatkossa olla yhteydessä valaistukseen ja sähköverkkoon liittyvissä asioissa. Syksyllä tehdään Seurasaaren maastokatselmus, missä selvitetään ulkomuseon rakennusten uusia valaisu- ja sähkönottopaikkoja.

MATKAPUHELINVERKKO

Matkapuhelinverkon kuuluvuudessa on jatkuvia ongelmia ja mobiiliyhteys ei paikoin toimi laisinkaan. Tämä vaikeuttaa Seurasaareen suunniteltujen mobiilisisältöjen lataamista ja myös ulkomuseon ja säätiön nettisivujen lataamista. Kävijöillä olisi kuitenkin jatkuva tarve informaatiolle ja puhelinverkon kuuluvuus pitää saada kuntoon myös turvallisuussyistä. Elisa Oy on toimittanut tukiaseman Seurasaaren parkkipaikalle ja Sonera vahvistimen konservointikeskuksen luo. Suunnitteilla on myös Elisan väliaikainen vahvistin huoltorakennuksen seinälle. Toivottavasti kattavuus paranee.

PÄÄSIÄISKOKKO

Helsingin keskipohjalaiset ry. on esittänyt huolensa siitä, kuka jatkossa rakentaa pääsiäiskokon, kun yhdistyksen väki vanhenee. Kaupungin metsurit ovat tuoneet paikalle risuja ja vapaaehtoisryhmä on rakentanut itse kokon. Selvitetään yliopiston Pohjalaisten osakuntien kiinnostusta tulla mukaan kokonrakennukseen ja yritetään aktivoida myös Seurasaaren ystäviä rakentajiksi. Tiedustellaan Puistokummien ja kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattorin halukkuutta osallistua kokonrakennukseen.

Pieni museovallankumous

Aloitin museourani Kulttuurien museon lippukassana 1998. Kulttuurien museossa oli hyvä henki ja virkeä henkilökunta. Museo toimi silloin Tennispalatsissa yhdessä Helsingin kaupungin taidemuseon kanssa. Jälkimmäinen tunnetaan nykyisin "kinkkuna".

Kulttuurien museossa oli 2000-luvun alussa esillä ainutkertaisen upeita näyttelyitä Mannerheimin Aasian matkoista, pohjoisten löytöretkien historiasta (Ultima Thule) sekä Taidemuseon yleisömenestys The Art of Star Wars. Lippukassalla opin, että museoalalla työskentelee rohkeita ja ennakkoluulottomia ihmisiä.

Seuraavaksi työllistyin Seurasaaren ulkomuseoon. En tiennyt Seurasaaresta ennalta paljoakaan. Vähitellen pääsin sisälle työtehtäviin ja hurahdin Seurasaaren museotaloihin, luontoon ja kesäoppaiden työyhteisöön. Sittemmin olen toiminut Seurasaaren ystäväyhdistyksen puheenjohtajana ja Seurasaarisäätiön hallitusjäsenenä.

Seurasaari on ollut minulle opettavainen ja haastava kokemus. Ehkä hämmentävintä vuosien varrella on ollut törmätä suomalaiseen jääräpäiseen kulttuurihallintoon ja riiteleviiin ihmisiin. Etenkin alkuvuosilta päällimmäisenä mieleen on jäänyt vaikutelma, että tuloksilla ja uuden ideoinnilla ei ole merkitystä, vaan tärkeintä on pitää kiinni omista näkemyksistä ja valta-asemista. Olennaista on turvata oma selusta ja vanhat tottumukset, jänkätä loputtomiin erilaisia reviirikiistoja ja keksiä ikäviä vastatoimia. Sittemmin olen huomannut, että sama problematiikka on suomalaisella yliopisto- ja kulttuurikentällä valitettavan yleistä.

Seurasaaressa vanhempi museosukupolvi oli pitkään erittäin vastahankaista alueen ohjelmatoiminnan ja museopalveluiden uudistamiselle ja kehittämiselle. Käytännössä lähes kaikkia uusia ideoita joko vastustettiin tai vähäteltiin, ja uuden ideoijia myös kiusattiin ja syrjittiin. Pelko ja apatia oli määräävä tekijä myös nuorten museotyöntekijöiden keskuudessa, varsinkin, jos opiskelijat tähtäsivät itse alalle.

Luovuudesta ja uuden ideoinnista ei palkittu eikä siihen rohkaistu.

Vuosina 2005-2010 teimme museo-oppaiden ja ystäväyhdistyksen piirissä lukuisia uudistusehdotuksia Seurasaaren ulkomuseon ja koko alueen toimintojen ja palvelutarjonnan kehittämiseksi. Pyrimme ideoimaan alueelle kulttuuriesityksiä kuten kansanmusiikkia, teatteria, perinnekasvipalstaa ja tuomaan Seurasaareen uusia toimijoita. Vähitellen saimme museolta luvan, tukea ja jonkin verran myös ulkopuolista rahoitusta. Unelmat alkoivat toteutua.

Nyt vuonna 2015 on hämmentävää tarkastella kulunutta kymmenvuotiskautta. Seurasaaressa on moni asia nyt paremmin: museon henkilökunta on avointa ja innostunutta, alueella on uusia tapahtumia ja festivaaleja, konservaattoreilla on paremmat työskentelyolosuhteet, kaupunki hoitaa ympäristöä ja korjaa viemäriverkkoa. Seurasaareen on rakenteilla Museoviraston uusi kahvila ja näyttelykeskus jne.

Muutos on tapahtunut museokentällä vähitellen viivytystaktiikalla. Lehdet kirjoittivat juttuja ja keskustelu asioista virisi. Vähitellen paine kasvoi. Kun Museovirasto joutui taloudellisesti poikkeuksellisen tiukalle, uudisti se toimintakulttuuriaan hämmästyttävän reippaasti. Ratkaisevaa oli myös uuden museosukupolven astuminen esiin.

Kuka olisi kuvitellut, että vuonna 2015 Kansallismuseossa järjestetään deitti-iltoja ja tarjoillaan shampanjaa?

Tästä voi johtaa kysymyksen, miksi Suomessa on niin pirun hankalaa yrittää ajaa läpi erilaisia uudistusideoita ja hankkeita? Miksi uudistuksien toteutumista pitää odottaa niin pitkään? Miksi niin moni vastustaa uuden ideointia ja konkreettisia parannuksia? Ja miksi niin moni ammattilainen pelkää avata suunsa tärkeistä ja olennaisista asioista? Vaikeneminen ja nurkissa valittaminen on valtavaa taloudellista, sisällöllistä ja henkistä tuhlausta.

Väitän, että tämä vaikenemisen ja hyssyttelyn kierre on Suomessa juurtunut syvälle. Se on jarruttanut valtavasti erilaisia välttämättömiä kulttuurialan uudistushankkeita. Kun mahdollisuuteen ei ole ajoissa tartuttu, rahoitustilanne ja toimintaympäristö on johtanut museoiden sulkemiseen ja irtisanomisiin.

Nyt kun Suomi rämpii lamassa ja ihmiset pelkäävät potkuja, on erityisen tärkeää taas ideoida ja löytää uusia luovia toimintatapoja, jotta kulttuurialan työpaikat säilyvät ja kulttuurikohteisiin saadaan kävijöitä. Jos jokin uusissa lamatalkoissa tai yhteiskuntasopimuksessa on olennaista, löytää tilaa avoimelle keskustelulle ja uuden ideoinnille.